Oma maa mansikka

Voi, kuinka hyviltä maistuvat oman maan marjat kaikkien etelän hedelmien jälkeen.

Madridin lempparit

Tällaisessa hektisessä suurkaupungissa näkee joka päivä uuden kahvilan tai ravintolan, jossa voisi pistäytyä. Pian uutudenhurman jälkeen alkaa kuitenkin kaivata paikkoja, joihin kiinnittyä. Sellaisia tuttuja ja turvallisia, omia vakkaripaikkoja. Sellaisia, joissa baarinpitäjäkin jo tunnistaa ja kysyy, mitä ihan oikeasti kuuluu. Silloin sitä vasta tajuaa, että ihan oikeasti asuu ja elää Madridissa. 

Nämä ovat olleet niitä paikkoja, joihin minä olen palannut yhä uudestaan. Ja joihin varmasti palaan, sitten kun joku päivä taas tulen Madridiin.

La Musa

Inspiroiva ja innovatiivinen La Musa edustaa fuusiokeittiötä, jossa espanjalaiset perinteet kohtaavat esimerkiksi itämaiset maut. Kolme ruokalajia sisältävä päivän lounas maksaa 11,50. Viikon lounasmenut julkaistaan aina maanantaisin twitterissä. 

La Musa on oikeastaan kolmen ravintolan klikki. Yksi ravintoloista on Latinan kaupunginosassa, kun taas kaksi muuta sijaitsevat Malasañassa. 

La Musa on myös mukava paikka istuksimiseen. Alkusyksystä kävimmekin muutaman kerran La musa Latinan terassilla vilvoittelemassa aperol spritzeillä.

La Musa Latina: Costanilla de San Andrés, 12
La Musa Malasaña: Calle de Manuela Malasaña, 18
Ojalá: Calle de San Andrés, 1

Kulta-ahventa ja paprihöystöstä La Musa Latinassa.

La Musa Malasañan sisustusta.

mmm_US

mmm_US on oivallinen paikka käydä yksillä, kahvikupillisella tai ihan murkinalla. Tosin koskaan ei tiedä, mitä siellä milloinkin on tarjolla. Seinän pitkään viiniluetteloon ei kannata uskoa. Tiskillä näytillä oleva pienehkö valikoima pitää kuitenkin yleensä sisällään muutamaa parempaa olutta, yhtä puna- ja valkoviiniä sekä pohjois-espanjalaista siideriä (mikä ei ole itsestäänselvyys tällä seudulla). Ensimmäisellä kerralla baarimikolla oli korkkiruuvi kateissa ja meillä jäi siksi sillä kertaa siideri maistamatta. Mutta se ei meitä karkottanut; päinvastoin paikka sulatti sydämen. Vai olikohan niin,että sydämen sulattivat ne tapaksina tarjotut pienet kesäkurpitsapasteijat? 

mmm_US:n ruokalista on mielenkiintoinen ja kokeilunhaluinen. Yleensä tarjolla on paria salaattia, ehkä jotakin keittoa sekä kanaa tai kalkkunaa. Kokeilemisen arvoinen erikoisuus on Lola-burger: jauhelihapihvi kahden espanjalaisen munakkaan välissä.  Annokset maksavat 3,5-9 euroa. Jälkkäriksi suosittelen ehdottomasti paikan älyttömän hyvää porkkanakakkua.

mmm_US sijaitsee Plaza Mayorin tuntumassa, joten jos nähtävyydellä nälkä ja väsähdys yllättää, virkistystä voi hakea täältä.  

mmm_US: Calle Duque de Rivas, 5

[h]arina

[h]arina on toinen lempikahviloistani (toinen on La rollerie, josta jo aiemmin kirjoitinkin). [h]arinassa viehättää seesteinen sisustus, vaaleat sävyt, kulunut puu, lämmin valo ja pieni patio. Tarkemmin ajateltuna paikassa on ehkä säväys skandinaavisuutta.

Kahvilasta voi myös ostaa mukaan vastaleivottua leipää. Ainakin oliivileipä oli tosi hyvä niin rakenteeltaan kuin maultaankin.

[h]arina sijaitsee Fuencarralin poikkikadulla. Se on siis hyvä paikka hiukan hengähtää shoppailun lomassa. Maitokahvin ja kinkkujuustokroisantin jälkeen olo onkin kuin uudella ihmisellä.

[ha]arina:  Augusto Figueroa, 2

Kahvi naisen tiellä pitää, ainakin tällainen kahvi tällaisen naisen.

Nam.

Oliivilehto keskellä kaupunkia

Maisema linja-auton tai junan ikkunasta on tämä: oliivipuita, vuoria, oliivipuita, hevosia, kuivuutta, oliivipuita, oliivipuita. Vaikka oliiviviljelmiä on Espanjassa melko tiheään, en ole koskaan onnistunut käymään sellaisella. Onneksi olen löytänyt yhden oliivilehdon keskeltä kaupunkia: La Chinatan. 

La Chinata on espanjalainen  oliiviöljyjen ja muiden oliivituotteiden gourmet- ja kosmetiikkaketju. Tuotevalikoimaan kuuluu oliiviöljyn lisäksi muun muassa erilaisia balsamicoja, suklaata, pateita sekä marmeladeja. Voin myös suositella La Chinatan kosmetiikkatuotteita: oliiviöljypohjaiset kosteusvoiteet ja kuorinta-aineet todella tekevät tehtävänsä. Kaiken lisäksi tuotteiden hinta-laatusuhde on huikea.

La Chinatalla on putiikkeja eri puolilla Espanjaa, esimerkiksi Barcelonassa, Málagassa, Sevillassa ja Bilbaossa. Madridistakin löytyy useampi La Chinatan liike. Niistä keskeisimmällä paikalla on Oleoteca Sol, joka sijaitsee aivan San Miguelin kauppahallia vastapäätä.

Kävelyllä kohdattu oliivipuu.

Andalusialaista aamiaista

Voisiko päivän enää paremmin aloittaa? Tämä ruokalistassa andalusialaiseksi määritelty aamupala mutustettiin kivassa kahvilassa tässä meidän lähellä. La Rollerien aamiainen piti sisällään maitokahvia, paahdettua leipää tomaatilla ja oliiviöljyllä sekä vastapuristettua appelsiinimehua.

Café con leche.

Pan con tomate. Möyhennetyn tomaatin ja oliiviöljyn päälle kuuluu ripotella vielä suolaa.

Hetken jo luulin, että sisällä kasvaa ihan oikea puu.

Astetta söpömpi tapa tuoda lasku pöytään.

Kanaa Marian tapaan

Tähän ruokaan sain idean ja inspiraation syyskuiselta Granadan matkalta. Silloin illastimme ihanassa italialaisessa ravintolassa nimeltä Viva Maria. Ravintola oli todella pieni ja tunnelmallinen: asiakaspaikkoja oli ehkä kahdeksan ja taustalla soi Italia-iskelmät. Maria, paikan pitäjä ja ainoa työntekijä, hurmasi niin persoonallaan kuin keittotaidoillaankin. Tarjolla oli aitoa italialaista kotiruokaa, joka helli makuhermoja ja vatsaa. Söin pääruoaksi parmankinkulla ja juustolla täytettyä kanafilettä, joka  tarjottiin paahdetun mangoldin ja tomaatin kera. Yhdistelmä oli taivaallinen ja vannoin tekeväni sitä vielä itsekin.

Kotikokeilu onnistui ihan mallikkaasti, vaikkei meillä olekaan uunia käytössä. Paahdetun mangoldin sijaan söimme kanarullia caponatan kanssa. Tuntui kuin olisimme palanneet taas Granadaan tai ehkä oikeammin matkanneet jonnekin päin Italiaa. Oli huikean hyvää. Eläköön Maria!

Ilmakuivatulla kinkulla ja juustolla täytetyt kanarullat

mahdollisimman ohuita kanafileitä

ilmakuivattua kinkkua (parmankinkkua tai serranoa)

jotakin juustoa (esim. emmentalia tai goudaa)

tuoretta basilikaa

suolaa

mustapippuria

lankaa tai pieniä tikkuja rullien sitomiseen

Leikkaa juustosta pitkulaisia paloja. Ripota kanafileiden päälle hiukan suolaa ja mustapippuria. Aseta sitten kunkin kanafileen päälle kinkkusiivu, juustopala ja basilikan lehti. Kääri kanafileet rullalle ja kiinnitä rullat joko pienellä cocktail-tikulla tai langalla.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuumenna pannulla öljy ja käytä kanarullia pannulla, niin että ne saavat vähän paistopintaa ja  väriä. Aseta kanat pellille tai vuokaan, rouhaise vielä hiukan suolaa ja pippuria päälle ja laita ne uuniin kypsenemään. (Jos kanafileet ovat oikein ohuita, kypentäminen voi onnistua myös pannulla.) Koristele ennen tarjoamista vielä basilikan lehdillä.

Madridin herkullisimmat kadut

... tai ainakin herkullisimmat katukyltit! Oma hiukan höperö projektini on ollut kuvata katuja, joiden nimessä esiintyy ruokakasvi. Tässä kaikki, jotka olen onnistunut bongaamaan. (Sitruuna- ja omppukatukin löytyivät, mutta ne eivät ole näin kuvauksellisia.)

Sievät oluset

Joku voisi luulla, että nyt ovat maailmankirjat sekaisin, kun alan kirjoittaa oluesta. En nimittäin suuremmin välitä siitä tai ymmärrä sen päälle. Ipojen sun muiden sijaan minun valintakriteereinä ovat lähinnä pullo ja etiketti. Juuri ulkonäkö toimi motiivina maistaa tätä Madridin omaa sievää Cibeles-olutta. Oli se muuten aika hyvääkin. Calle de Leonilla on pieni puoti, jonka valikoimiin kuuluu Cibeleksen kaltaiset erikoiskaljat - niin espanjalaiset kuin kainsainvälisetkin.

Tällainen loota oli taannoin ilmestynyt meidän jääkaappiin. Oli kuulemma minua ajatellen ostettu. Kyllä, näin nätin sikspäkin ostamista olisin voinut minäkin harkita. 

Tuhti ja täyteläinen chorizo-kikhernekeitto

Mikä sopisi paremmin kirpsakkaan talvipäivään kuin tuhti ja täyteläinen keitto: sellainen, jonka jälkeen olo on ihanan kylläinen ja raukea. Tämä chorizo-kikhernekeitto täyttää kriteerit, hurmaa makuaistin ja  valloittaa sydämen. Täydestä vatsasta ja lämpöisen raukeasta olotilasta huolimatta talviunet eivät enää houkuttele - eivät ainakaan ennen santsikierrosta.

Chorizo-kikhernekeitto

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 porkkanaa

1 paprika
oliiviöljyä

chorizomakkara (n. 200 g)

3 dl käyttövalmiilta kikherneitä

400-500 g paseerattua tomaattia

vettä

1tl sokeria

ripaus chiliä

mustapippuria

kasvisliemikuutio
suolaa

loraus punaviinietikkaa

Tarjoiluun:

1 pkt mozzarellaa

tuoretta basilikaa

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuori porkkana ja pilko se ja paprika.

Leikkaa chorizo kiekoiksi. Kuumenna kattila ja suorita chorizoille "rasvaimu": paista chorizoja kattilassa niin, että ylimääräinen rasva irtoaa. Kaada chorizot hetkeksi talouspaperille, kaada irronnut rasva pois ja kuivaa kattila.

Kuumenna kattilassa oliiviöljy ja kuullota siinä ensin sipulit. Lisää hetken päästä porkkanat ja paprikat ja paista pari minuuttia. Heitä joukkoon myös chorizot.

Kaada kattilaan paseerattu tomaatti ja vettä tarpeen mukaan. Lisää keitokseen sokeri ja kasvisliemikuutio. Mausta chilillä, rouhitulla mustapippurilla ja punaviinietikalla. Keitä noin 10 minuuttia miedolla lämmöllä. 

Kun porkkanat ja paprikat ovat pehmenneet, lisää kikherneet keittoon. Anna porista hiljalleen vielä kymmenisen minuuttia. Tarkista lopuksi, kaipaako keitto vielä suolaa. Tarjoile tuoreen basilikan ja revityn mozzarellan kanssa.

(Alkuperäinen resepti Glorian ruoka&viini -lehdestä, ks. täältä)