Keväinen thai-kanakeitto

Keväisenä päivänä tahtoo myös syödä jotain keväistä. Thaimaalaistyylinen kanakeitto oli juuri sitä, mitä kaipasin: aurinko lautasella, täynnä virtaa ja elinvoimaa. Kokeilin muuten ensimmäistä kertaa thai-basilikaa, jonka maussa on häivähdys anista. En ole vielä ihan varma, tykkäänkö yrtistä sen suuremmin, mutta ainakin maltillisesti annosteltuna se toi kivan säväyksen keittoon.  

Thai-kanakeitto

400 g kanaa
2 isohkoa porkkanaa
punainen paprika
sipuli
valkosipulinkynsi
2 rkl punaista thai-currytahnaa
pala tuoretta inkivääriä
vettä
1 tlk (400 ml) kookosmaitoa
kaksi "kiekkoa" täysjyvänuudeleita
puolikkaan limen mehu
pari tilkkaa soijaa tai kalakastiketta
(thai-basilikaa)

Paista ensin kanapalat pannulla ja mausta ne kevyesti suolalla.

Siivuta sipuli ohuiksi puoliympyröiksi ja pilko valkosipuli pieneksi. Suikaloi porkkanat ja paprika. Raasta inkivääri.

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä ensin sipulia ja valkosipulia. Laita myös porkkana- ja paprikasuikaleet kuullottumaan. Lisää joukkoon raastettu inkivääri ja mausta kasvikset punaisella thai-currytahnalla. Sekoita ja paista vielä hetki. 

Siirrä paistetut kanat kattilaan. Lisää kookosmaito, kanaliemikuutio ja sopiva määrä vettä. Anna porista lempeästi noin 15-20 minuuttia, kunnes kasvikset ovat kypsyneet. Murra hiukan nuudeleita ja laita ne keittoon kypsymään muutamaksi minuutiksi. Kun nuudelit ovat pehmenneet, purista keittoon puolikkaan limen mehu ja mausta vielä tilkalla soijaa tai kalakastiketta. Halutessasi voit silputa keittoon vähän thai-basilikaa.  

Purtavaa illaksi: Täytetty lohi-salvialeipä

Tänään haluaisin tarjota teille jotakin mutkatonta ja maukasta illan iloksi ja vatsan täytteeksi. Voin taata, että tämä lohi-salvialeipä vie nälän ja kielen mennessään. Salvia on melko voimakasmakuinen yrtti, mutta tähän leipään salviatahna sopii täydellisesti. Yhdessä lohen, rucolan, kirsikkatomaattien ja rapeaksi paahdetun leivän kanssa se luo vastustustamattoman makuelämyksen. Täytettäväksi sopii hyvin jokin ciabatta-tyyppinen, leveä ja pullea leipä. Itse käytin tällä kertaa rustiikkisena italialaisleipänä myytyä tapausta, joka oli leivottu tavallista ciabattaa tummemista jauhoista ja höystetty siemenillä.

Täytetty lohi-salvialeipä 

ciabatta tai joku muu vastaava leipä

salviatahnaa

kylmäsavustettuja lohisiivuja

rucolaa

kirsikkatomaatteja

(cocktail-tikkuja)

Halkaise leipä kahtia vaakasuunnassa. Laita leivänpuolikkaat uunipellille ja paahda niitä hetki molemmin puolin 200-asteisessa uunissa niin, että ne hieman lämpenevät ja rapsakoituvat.

Ota leivänpuolikkaat uunista ja sivele niiden sisäpinnalle salviatahnaa. Levitä pohjapalalle tasaisesti rucola, kylmäsavustetut lohisiivut ja halkaistut kirsikkatomaatit. Laita kansipuolisko päälle ja paina hiukan. Leikkaa täytetty leipä neljään osaan. Halutessasi voit tökätä kuhunkin leipäpalaan cocktail-tikun, jolloin ne pysyvät paremmin koossa.

Paahdettu karpalo-pähkinämysli

Pakko tunnustaa, että olen todellinen myslimonsteri: luonnonjukurtti ja mysli on ehkä parasta aamu-, väli- ja iltapalaa mitä tiedän. Ja aina tekisi mieli ottaa pikkuisen lisää.

Kuitenkin kaupan mysli tuottaa usein pettymyksen. Yleensä pähkinöitä ja muita hyviä sattumia on suhteessa hiutaleisiin ja rusinoihin aivan liian vähän. Monesti kaupan mysleissä on myös ihan turhaa sokeria. Toisinaan innostunkin tekemään mysliä itse: silloin ainakin saa juuri sitä mitä tahtoo ja toisaalta mahdollisuuden kokeilla erilaisia yhdistelmiä. Tällä kertaa mysliini päätyi kuivattuja karpaloita, manteleita sekä hassel- ja parapähkinöitä. Tätä reseptiä voi siis muunnella oman makunsa mukaan käyttämällä eri pähkinöitä, siemeniä ja kuivattuja hedelmiä tai marjoja.

Paahtaminen tuo mysliin kivasti rapeutta ja makua. Paahtamisen myötä mysli ehkä hiukan muistuttaa huipputrendikästä granolaa, mutta häviää paakuttomuudessaan sille. Seuraavaksi houkuttaisikin kokeilla granolan tekemistä. Onko teillä antaa hyviä vinkkejä siihen?

Paahdettu karpalo-pähkinämysli

8 dl kaurahiutaleita

5 dl päkinöitä (esim. hassel- ja parapähkinöitä sekä manteleita)

2 dl kuivattuja karpaloita

1 tl jauhettua inkivääriä

1 tl kardemummaa

ripaus suolaa

vajaa dl rypsiöljyä

3 rkl juoksevaa hunajaa

Sekoita keskenään kaurahiutaleet ja pähkinät. Mausta kardemummalla, inkiväärillä ja ripauksella suolaa. Sekoita keskenään rypsiöljy ja hunaja.

Levitä kaurahiutale-pähkinäseos leivinpaperilla peitetylle pellille. Kaada päälle öljyn ja hunajan seos ja sekoita käsin siten, että nestettä imeytyy tasaisesti kaikkialle.

Paahda 175 asteessa noin 15-20 minuuttia, kunnes kaurahiutaleet ovat kauniin kultaisia. Sekoita mysliä muutaman kerran paahtamisen aikana ja ole tarkkana, ettei se pääse kärtsäämään.

Lisää kuivatut karpalot mysliin paahtamisen jälkeen.

Kevätpäivän pullakahvit

Alkuviikosta vähän suunnittelin leipomispuuhiin ryhtymistä, mutta eilen ostettiinkin kevätpäivän kunniaksi pistaasipullat Kakkukeisarilta. Villin vihreä täyte maistui enemmän karvasmantelilta kuin pistaasilta, mutta itse pullaosalle annan pelkkiä kehuja. Tekeepäs ihmeen hyvää silloin tällöin herkutella iltapäiväkahvilla ja hemmotella itseään myös kukkasilla.

Ruokaisa ohrasalaatti

Olen tykästynyt kotimaiseen ohraan ja sen monikäyttöisyyteen. Ohra on hyvä lisuke monelle ruoalle ja usein keitänkin sitä riisin, nuudelien tai perunan sijasta. Siitä saa tehtyä myös maistuvia ohrattoja. Ohra on tosi terveellistä: se sisältää runsaasti kuitua, B-ryhmän vitamiineja sekä rautaa ja muita kivennäisaineita. Kotimaisuudessaan ohra on myös ekologisempi vaihtoehto ruokapöytään kuin vaikkapa kaukaa tuotu riisi.

Tähän lämpimään salaattiin ohra tuo mukavasti ruokaisuutta ja rakennetta. Kannattaa kokeilla!

Lämmin ja ruokaisa ohrasalaatti

2 punasipulia

munakoiso

punainen paprika

halloumia

n. 1,5 dl täysjyväohrasuurimoita (esikypsytettyjä ja ei-puuroutuvia) 

vettä

suolaa

rucolaa

kirsikkatomaatteja

aurinkokuivattuja tomaatteja

kastike:

1 rkl valkoista balsamiviinietikkaa

0,5 dl oliiviöljyä

1 tl juoksevaa hunajaa

hiukan sitruunan mehua

mustapippuria

suolaa

Sivele uunivuoka kevyesti oliiviöljyllä. Lohko punasipulit, munakoiso ja paprika ja laita ne vuokaan. Sekoita seuraavaksi kastike. Kaada noin puolet kastikkeesta vuoassa olevien kasvisten joukkoon ja jätä siitä loput myöhempää käyttöä varten.  Laita vuoka 200-asteiseen uuniin  20-30 minuutiksi. Kääntele kasviksia paahtamisen puolivälissä.

Valmistele muu salaatti sillä välin. Laita ohra keittymään suolalla maustettuun veteen. Pese rucola, halkaise kirsikkatomaatit ja pilko aurinkokuivatut tomaatit. Siivuta halloumi ja paista siivut pannulla kullansävyisiksi.

Kun kasvikset ovat paahtuneet ja ohra keittynyt, kokoa kaikki ainekset isoon astiaan. Mausta salaatti vielä jäljelle jääneellä kastikkeella ja sekoita.  

Kardemummaa

Kardemumma on yksi lempimausteistani. Pullassa sitä pitää olla niin, että maistuu. Toisinaan laitan pari kardemumman murusta kahvin joukkoon makua antamaan - mukavaa vaihtelua, ja samalla talttuu sekä kahvin- että makeanhimo. 

Yleensä ostan kardemummani valmiiksi jauhettuna siinä kaupan koeputkimaisessa putkilossa. Kun törmäsin sisustuskaupassa näihin kokonaisiin kardemumman siemenpalkoihin, en voinut ostamatta niitä (varsinkin, kun ne myytiin puoleen hintaan). Kardemummasta saikin aika suloisen ja tuoksuvan sisustuselementin.

Hmm...pitäisiköhän joku päivä leipoa pullaa?

Ruokakauppa Anton & Anton ja päivän löytö

Poikkesin Helsingin uusimmassa Anton & Antonissa, joka avasi ovensa viime viikolla Kapteeninkadulla. Ruokakaupassa kävikin aika hyörinä, eikä ihme: Aitoon asiakaspalveluun ja vanhanajan kyläkaupan tunnelmaan on helppo ihastua. Hyllyt pursuavat kotimaisten ja ulkomaisten pientuottajien herkkuja ja sesongin mukaisia raaka-aineita. Luomun ystäville Anton & Anton on suorastaan paratiisi.

Ilahduin suuresti löytäessäni Anton & Antonin valikoimista tämän pullon asturialaista siideriä. Syksyllä tykästyin espanjalaisen maakunnan siideriin, joka on maultaan vahvan omenaista ja sameaa. Kuten kuvasta näkyy, se kuuluu kaataa lasiin korkealta ja kovaa. Siten muuten hiilihapottomaan siideriin syntyy kuplia. Yleensä lasiin kaadetaan vain sen verran kuin sitä pystyy kerralla siemaisemaan, jotta kuplat eivät ehdi kadota lasissa seisovasta juomasta.

Kippistä vaan uudelle Anton & Antonille!

Eksoottinen kokeilu: marokkolainen kanapata

Olen kerran käynyt Marrakechissa. Muistan sen kaupunkina, jossa kartalla ei tehnyt yhtään mitään: silmän välttäessä nimettömät kadut vaihtoivat paikkaa ja olin taas eksyksissä. Muistan, miten pelkäsin kaoottisen liikenteen keskellä, ylinopeutta suhaavien taksien, hedelmäkärryjä vetävien aasien ja liian läheltä ajavien mopojen ympäröimänä. Muistan taianomaisen torin, joka auringonlaskun jälkeen heräsi uudesti henkiin, sen ruokakojut, käärmeenlumoajat ja hennatatuoijat. Muistan kauppiaiden kukkuraiset maustekorit, auringon oranssin valon, sinisimmän taivaan ja säännöllisin väliajoin kaikuvan rukouskutsun. Erityisellä lämmöllä muistelen riadin emännän aamiaislettuja, virkistävää minttuteetä ja ravintoloiden haudutettuja tagineja. 

Viime aikoina olen toistuvasti himoinnut marokkolaista ruokaa. Päätimmekin tehdä kanapataa, jossa olisi joitakin marokkolaisia elementtejä: manteleita, jonkin sortin kuivattuja hedelmiä ja oliiveja. Mausteeksi ehdottomasti tuoretta minttua, juustokuminaa, kanelia ja inkivääriä. Lisukkeeksi keitettäisiin tietysti couscousia. 

Tätä kanapataa laittaessa tunsin villiä, lapsenomaista iloa: pataan sai heittää mitä erilaisempia ja mielikuvituksellisimpia aineksia. Vain pienen hetken mietin, voiko tämä toimia. 

Ennakkoluuloton kokeileminen kannatti: kanapata oli ihan toisesta maailmasta - ei ehkä Marrakechista mutta sieltä päin. Upean mausteista ja sitruunaista. Vahvaa ja pehmeää, lempeän elinvoimaista. 

Resepti on hyvin summittainen, mutta niin olimme mekin ja hyvää tuli. 

Marokkolainen kanapata

oliiviöljyä (ja halutessasi voita)

rasiallinen maustamattomia kanankoipia

halkidikioliiveja

kourallinen kuorimattomia manteleita

kuivattujaa aprikooseja

sipuli

valkosipulin kynsi

sitruuna

puolikas tuore chilin palko

tuoretta inkivääriä

hyvä kanaliemikuutio

1 tl juustokuminaa

1 tl  (tai vähän vähemmän) kanelia

1 tl kurkumaa

suolaa

mustapippuria myllystä

tuoretta minttua

Lisäksi:

couscousia

Kuumenna valurautapata liedellä. Pane kanankoivet polvesta poikki ja paista kanoihin väriä oliiviöljyssä tai oliiviöljyn ja voin sekoituksessa. Kuullota seuraavaksi sipuli ja valkosipuli padassa. Kuori ja raasta inkivääri ja lisää sekin pataan samoin kuin puolikas, pieneksi pilkottu chilin palko.

Pilko kuivatut aprikoosit ja lisää ne sekä oliivit ja mantelit pataan. Pese sitruuna hyvin ja leikkaa puolet siitä kiekoiksi pataan. Toisesta puolikkaasta voit vielä hiukan puristaa mehua pataan. Kaada pataan sen verran vettä, että saat tarpeeksi lientä. Lisää kanaliemikuutio ja  mausta juustokuminalla, kanelilla, kurkumalla ja mustapippurilla. Silppua joukkoon myös tuoretta minttua. 

Laita pata 225 asteiseen uuniin kannella peitettynä. Alenna hetken päästä lämpötila 180 asteeseen ja anna kanapadan hautua yhteensä noin tunti.

Kun otat padan uunista, tarkista onko mausteita ja sitruunaa tarpeeksi. Koristele tuooreella mintulla ja tarjoile couscousin kanssa.

Laiskiaissunnuntai

Tänään olen pikemmin viettänyt laiskiais- kuin laskiaissunnutaita. Mäenlasku jää väliin ihan luonnonolosuhteiden takia, mikä ei oikeastaan haittaa yhtään: ainakin eilen tuoksui huumaavasti kevät, kadut olivat kuivia ja teki mieli ostaa tulppaaneja maljakkoon. Pullataikinaakaan en ole leiponut, mutta otin jo perjantaina varaslähdön ja hain leipurilta hyvät laskiaispullat. Niin hyvät, että on ehkä pakko hakea vielä toiset viimeistään tiistaina.