Oma maa mansikka

Voi, kuinka hyviltä maistuvat oman maan marjat kaikkien etelän hedelmien jälkeen.

Madridin lempparit

Tällaisessa hektisessä suurkaupungissa näkee joka päivä uuden kahvilan tai ravintolan, jossa voisi pistäytyä. Pian uutudenhurman jälkeen alkaa kuitenkin kaivata paikkoja, joihin kiinnittyä. Sellaisia tuttuja ja turvallisia, omia vakkaripaikkoja. Sellaisia, joissa baarinpitäjäkin jo tunnistaa ja kysyy, mitä ihan oikeasti kuuluu. Silloin sitä vasta tajuaa, että ihan oikeasti asuu ja elää Madridissa. 

Nämä ovat olleet niitä paikkoja, joihin minä olen palannut yhä uudestaan. Ja joihin varmasti palaan, sitten kun joku päivä taas tulen Madridiin.

La Musa

Inspiroiva ja innovatiivinen La Musa edustaa fuusiokeittiötä, jossa espanjalaiset perinteet kohtaavat esimerkiksi itämaiset maut. Kolme ruokalajia sisältävä päivän lounas maksaa 11,50. Viikon lounasmenut julkaistaan aina maanantaisin twitterissä. 

La Musa on oikeastaan kolmen ravintolan klikki. Yksi ravintoloista on Latinan kaupunginosassa, kun taas kaksi muuta sijaitsevat Malasañassa. 

La Musa on myös mukava paikka istuksimiseen. Alkusyksystä kävimmekin muutaman kerran La musa Latinan terassilla vilvoittelemassa aperol spritzeillä.

La Musa Latina: Costanilla de San Andrés, 12
La Musa Malasaña: Calle de Manuela Malasaña, 18
Ojalá: Calle de San Andrés, 1

Kulta-ahventa ja paprihöystöstä La Musa Latinassa.

La Musa Malasañan sisustusta.

mmm_US

mmm_US on oivallinen paikka käydä yksillä, kahvikupillisella tai ihan murkinalla. Tosin koskaan ei tiedä, mitä siellä milloinkin on tarjolla. Seinän pitkään viiniluetteloon ei kannata uskoa. Tiskillä näytillä oleva pienehkö valikoima pitää kuitenkin yleensä sisällään muutamaa parempaa olutta, yhtä puna- ja valkoviiniä sekä pohjois-espanjalaista siideriä (mikä ei ole itsestäänselvyys tällä seudulla). Ensimmäisellä kerralla baarimikolla oli korkkiruuvi kateissa ja meillä jäi siksi sillä kertaa siideri maistamatta. Mutta se ei meitä karkottanut; päinvastoin paikka sulatti sydämen. Vai olikohan niin,että sydämen sulattivat ne tapaksina tarjotut pienet kesäkurpitsapasteijat? 

mmm_US:n ruokalista on mielenkiintoinen ja kokeilunhaluinen. Yleensä tarjolla on paria salaattia, ehkä jotakin keittoa sekä kanaa tai kalkkunaa. Kokeilemisen arvoinen erikoisuus on Lola-burger: jauhelihapihvi kahden espanjalaisen munakkaan välissä.  Annokset maksavat 3,5-9 euroa. Jälkkäriksi suosittelen ehdottomasti paikan älyttömän hyvää porkkanakakkua.

mmm_US sijaitsee Plaza Mayorin tuntumassa, joten jos nähtävyydellä nälkä ja väsähdys yllättää, virkistystä voi hakea täältä.  

mmm_US: Calle Duque de Rivas, 5

[h]arina

[h]arina on toinen lempikahviloistani (toinen on La rollerie, josta jo aiemmin kirjoitinkin). [h]arinassa viehättää seesteinen sisustus, vaaleat sävyt, kulunut puu, lämmin valo ja pieni patio. Tarkemmin ajateltuna paikassa on ehkä säväys skandinaavisuutta.

Kahvilasta voi myös ostaa mukaan vastaleivottua leipää. Ainakin oliivileipä oli tosi hyvä niin rakenteeltaan kuin maultaankin.

[h]arina sijaitsee Fuencarralin poikkikadulla. Se on siis hyvä paikka hiukan hengähtää shoppailun lomassa. Maitokahvin ja kinkkujuustokroisantin jälkeen olo onkin kuin uudella ihmisellä.

[ha]arina:  Augusto Figueroa, 2

Kahvi naisen tiellä pitää, ainakin tällainen kahvi tällaisen naisen.

Nam.

Oliivilehto keskellä kaupunkia

Maisema linja-auton tai junan ikkunasta on tämä: oliivipuita, vuoria, oliivipuita, hevosia, kuivuutta, oliivipuita, oliivipuita. Vaikka oliiviviljelmiä on Espanjassa melko tiheään, en ole koskaan onnistunut käymään sellaisella. Onneksi olen löytänyt yhden oliivilehdon keskeltä kaupunkia: La Chinatan. 

La Chinata on espanjalainen  oliiviöljyjen ja muiden oliivituotteiden gourmet- ja kosmetiikkaketju. Tuotevalikoimaan kuuluu oliiviöljyn lisäksi muun muassa erilaisia balsamicoja, suklaata, pateita sekä marmeladeja. Voin myös suositella La Chinatan kosmetiikkatuotteita: oliiviöljypohjaiset kosteusvoiteet ja kuorinta-aineet todella tekevät tehtävänsä. Kaiken lisäksi tuotteiden hinta-laatusuhde on huikea.

La Chinatalla on putiikkeja eri puolilla Espanjaa, esimerkiksi Barcelonassa, Málagassa, Sevillassa ja Bilbaossa. Madridistakin löytyy useampi La Chinatan liike. Niistä keskeisimmällä paikalla on Oleoteca Sol, joka sijaitsee aivan San Miguelin kauppahallia vastapäätä.

Kävelyllä kohdattu oliivipuu.

Andalusialaista aamiaista

Voisiko päivän enää paremmin aloittaa? Tämä ruokalistassa andalusialaiseksi määritelty aamupala mutustettiin kivassa kahvilassa tässä meidän lähellä. La Rollerien aamiainen piti sisällään maitokahvia, paahdettua leipää tomaatilla ja oliiviöljyllä sekä vastapuristettua appelsiinimehua.

Café con leche.

Pan con tomate. Möyhennetyn tomaatin ja oliiviöljyn päälle kuuluu ripotella vielä suolaa.

Hetken jo luulin, että sisällä kasvaa ihan oikea puu.

Astetta söpömpi tapa tuoda lasku pöytään.

Kanaa Marian tapaan

Tähän ruokaan sain idean ja inspiraation syyskuiselta Granadan matkalta. Silloin illastimme ihanassa italialaisessa ravintolassa nimeltä Viva Maria. Ravintola oli todella pieni ja tunnelmallinen: asiakaspaikkoja oli ehkä kahdeksan ja taustalla soi Italia-iskelmät. Maria, paikan pitäjä ja ainoa työntekijä, hurmasi niin persoonallaan kuin keittotaidoillaankin. Tarjolla oli aitoa italialaista kotiruokaa, joka helli makuhermoja ja vatsaa. Söin pääruoaksi parmankinkulla ja juustolla täytettyä kanafilettä, joka  tarjottiin paahdetun mangoldin ja tomaatin kera. Yhdistelmä oli taivaallinen ja vannoin tekeväni sitä vielä itsekin.

Kotikokeilu onnistui ihan mallikkaasti, vaikkei meillä olekaan uunia käytössä. Paahdetun mangoldin sijaan söimme kanarullia caponatan kanssa. Tuntui kuin olisimme palanneet taas Granadaan tai ehkä oikeammin matkanneet jonnekin päin Italiaa. Oli huikean hyvää. Eläköön Maria!

Ilmakuivatulla kinkulla ja juustolla täytetyt kanarullat

mahdollisimman ohuita kanafileitä

ilmakuivattua kinkkua (parmankinkkua tai serranoa)

jotakin juustoa (esim. emmentalia tai goudaa)

tuoretta basilikaa

suolaa

mustapippuria

lankaa tai pieniä tikkuja rullien sitomiseen

Leikkaa juustosta pitkulaisia paloja. Ripota kanafileiden päälle hiukan suolaa ja mustapippuria. Aseta sitten kunkin kanafileen päälle kinkkusiivu, juustopala ja basilikan lehti. Kääri kanafileet rullalle ja kiinnitä rullat joko pienellä cocktail-tikulla tai langalla.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuumenna pannulla öljy ja käytä kanarullia pannulla, niin että ne saavat vähän paistopintaa ja  väriä. Aseta kanat pellille tai vuokaan, rouhaise vielä hiukan suolaa ja pippuria päälle ja laita ne uuniin kypsenemään. (Jos kanafileet ovat oikein ohuita, kypentäminen voi onnistua myös pannulla.) Koristele ennen tarjoamista vielä basilikan lehdillä.

Madridin herkullisimmat kadut

... tai ainakin herkullisimmat katukyltit! Oma hiukan höperö projektini on ollut kuvata katuja, joiden nimessä esiintyy ruokakasvi. Tässä kaikki, jotka olen onnistunut bongaamaan. (Sitruuna- ja omppukatukin löytyivät, mutta ne eivät ole näin kuvauksellisia.)

Sievät oluset

Joku voisi luulla, että nyt ovat maailmankirjat sekaisin, kun alan kirjoittaa oluesta. En nimittäin suuremmin välitä siitä tai ymmärrä sen päälle. Ipojen sun muiden sijaan minun valintakriteereinä ovat lähinnä pullo ja etiketti. Juuri ulkonäkö toimi motiivina maistaa tätä Madridin omaa sievää Cibeles-olutta. Oli se muuten aika hyvääkin. Calle de Leonilla on pieni puoti, jonka valikoimiin kuuluu Cibeleksen kaltaiset erikoiskaljat - niin espanjalaiset kuin kainsainvälisetkin.

Tällainen loota oli taannoin ilmestynyt meidän jääkaappiin. Oli kuulemma minua ajatellen ostettu. Kyllä, näin nätin sikspäkin ostamista olisin voinut minäkin harkita. 

Tuhti ja täyteläinen chorizo-kikhernekeitto

Mikä sopisi paremmin kirpsakkaan talvipäivään kuin tuhti ja täyteläinen keitto: sellainen, jonka jälkeen olo on ihanan kylläinen ja raukea. Tämä chorizo-kikhernekeitto täyttää kriteerit, hurmaa makuaistin ja  valloittaa sydämen. Täydestä vatsasta ja lämpöisen raukeasta olotilasta huolimatta talviunet eivät enää houkuttele - eivät ainakaan ennen santsikierrosta.

Chorizo-kikhernekeitto

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 porkkanaa

1 paprika
oliiviöljyä

chorizomakkara (n. 200 g)

3 dl käyttövalmiilta kikherneitä

400-500 g paseerattua tomaattia

vettä

1tl sokeria

ripaus chiliä

mustapippuria

kasvisliemikuutio
suolaa

loraus punaviinietikkaa

Tarjoiluun:

1 pkt mozzarellaa

tuoretta basilikaa

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuori porkkana ja pilko se ja paprika.

Leikkaa chorizo kiekoiksi. Kuumenna kattila ja suorita chorizoille "rasvaimu": paista chorizoja kattilassa niin, että ylimääräinen rasva irtoaa. Kaada chorizot hetkeksi talouspaperille, kaada irronnut rasva pois ja kuivaa kattila.

Kuumenna kattilassa oliiviöljy ja kuullota siinä ensin sipulit. Lisää hetken päästä porkkanat ja paprikat ja paista pari minuuttia. Heitä joukkoon myös chorizot.

Kaada kattilaan paseerattu tomaatti ja vettä tarpeen mukaan. Lisää keitokseen sokeri ja kasvisliemikuutio. Mausta chilillä, rouhitulla mustapippurilla ja punaviinietikalla. Keitä noin 10 minuuttia miedolla lämmöllä. 

Kun porkkanat ja paprikat ovat pehmenneet, lisää kikherneet keittoon. Anna porista hiljalleen vielä kymmenisen minuuttia. Tarkista lopuksi, kaipaako keitto vielä suolaa. Tarjoile tuoreen basilikan ja revityn mozzarellan kanssa.

(Alkuperäinen resepti Glorian ruoka&viini -lehdestä, ks. täältä)

Joulun odotusta

Jos aamuisin lähtee tarpeeksi aikaisin kadulle, voi tuntea pakkasen ihollaan. Päivät ovat kuulaita, kauniita ja täynnä talven valoa. Nyt myös illat ja yöt tuikkivat ihan eri tavalla, sillä eilen sytytettiin Madridin jouluvalot. Joulun lähestyminen näkyy muutenkin katukuvassa: joulukojut ovat vallanneet aukiot, ja kadunkulmissa paahdetaaan kastanjoita ja maissia.

Minusta joulun odottamiseen kuuluu ehdottomasti höyryävän kuuma glögi. Suomessa olisin varmasti aloittanut glögin lipittämisen jo marraskuun alussa, mutta täällä sitä ei saa mistään. Hyvällä tuurilla saksalaisesta ruokakauppaketjusta voi löytää hehkuviiniä, ja sitä ollaankin muutaman kerran siemailtu glöginhimossa. 

Pari viikkoa sitten sain Suomesta tuliaisen, jota olen säästellyt itsehillintä koetuksella tähän asti. Tänä iltana hyvä ystävä tulee kylään ja sen kunniaksi korkataan viimein ihan oikea glögikausi.  

Muheva ja mausteinen chili sin carne

Alkuviikosta teki mieli jotain oikein muhevaa kasvisruokaa. Siispä laitoin chili sin carnen liedelle porisemaan. Lämpöiset haudutet maut ja pieni tulisuus antoivatkin kaivattua potkua marraskuiseen maanantaihin.

Minusta chili sin carne kannattaa ehdotomasti tarjoilla turkkilaisen tai kreikkalaisen jukurtin kanssa, jotka taittavat hyvin ruoan mausteisuutta. Riisi tai ohra ovat hyviä lisukkeita chilille, mutta se on varsin täyttävää myös pelkiltään. Lopusta chili sin carnesta saa kivan iltapalan, kun kääräisee sitä tortillan täytteeksi.

Chili sin carne

1 keskikokoinen bataatti

2 porkkanaa

1 paprika

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1-2 tuoretta chiliä

tölkillinen kidneypapuja

tölkillinen tomaattimurskaa 

2 rkl tomaattipyrettä

2 rkl tummaa siirappia

puolikkaan limen mehu

suolaa

mustapippuria

1 (reilu) tl juustokuminaa

1 (reilu) tl kuivattua basilikaa

1 (reilu) tl oreganoa

1 kanelitanko (tai 1 tl jauhettua kanelia)

tuoretta persiljaa tai korianteria

tarjoiluun:

turkkilaista tai kreikkalaista jukurttia

Kuori bataatti ja porkkanat ja leikkaa ne nopan kokoisiksi kuutioiksi. Pilko myös paprika ja chili. Silppua sipuli ja valkosipuli. 

Kuumenna kunnon loraus öljyä kattilassa ja lämmitä juustokumina ja chilit siinä. Lisää sipuli ja valkosipuli ja anna niiden kuullottua hetki. Heitä sitten bataatti, porkkanat ja paprika kattilaan. Kuumemenna kasviksia muutama minuutti kattilassa.

Kaada sitten joukkoon tomaattimurska. Laske tomaattimurskapurkkiin hiukan vettä ja huljauta sekin kattilaan, jotta kasviksilla on nestettä, missä keittyä. Lisää tässä vaiheessa joukkoon myös tomaattipyre ja mausta seos suolalla, pippurilla, kuivilla yrteillä sekä siirapilla. Puolita kanelitanko ja laita sekin kattilaan makua antamaan. 

Pistä kansi päälle ja anna porista miedolla lämmöllä n. 30 minuuttia. Lisää tämän jälkeen kideneypavut ja anna hautua vielä kymmenisen minuuttia. Purista aivan lopuksi juokkoon limen mehua ja tarkista, onko kaikkia mausteita tarpeeksi. Silppua sitten joukkoon tuore persilja tai korianteri. Ota kattila pois levyltä ja anna chili sin carnen vetäytyä hetki. Kalasta kanelitanko pois joukosta ja tarjoile chili turkkilaisen tai kreikkalaisen jukurtin kanssa.

Alkutalven feta-granaattiomenasalaatti

Granaattiomenakausi alkaa olla parhaimmillaan pohjoisella pallonpuoliskolla. Minua oli jo pitkään houkuttanut kokeilla, miltä talven kaunein hedelmä maistuisi salaatissa. Kun vielä viime viikkoina lehtien ruokasivut ja eri ruokablogit ovat täyttyneet erilaisista granaattiomenaresepteistä ja -vinkeistä, päätin viimein itsekin toteuttaa visioni alkutalven salaatista.

Alkutalven salaatti kaipaa lämpöä, siksi paahdetut munakoisot ja sipuli. Granaattiomenan makeutta korostaa fetan suolaisuus, kun taas saksanpähkinät antavat salaatille täyteläisyyttä. Maut sitoo yhteen granaattiomenan mehusta tehty kastike.

Granaattiomenan rubiininpunainen sävy tekee salaatista myös jouluisen. Tätä salaattia kelpaisikin tarjoilla pikkujouluissa tai miksei ihan joulupöydässäkin.

Feta-granaattiomenasalaatti

1 granaattiomena

1 pieni munakoiso

1 punasipuli

salanova- tai tammenlehtisalaattia

saksanpähkinöitä

fetaa

Salaatinkastike granaattiomenasta:

puolikkaan granaattiomenan mehu

punaista balsamiviinietikkaa

oliiviöljyä

hunajaa

suolaa

mustapippuria

Leikkaa munakoiso kiekoiksi. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja paahda kiekot siinä. Mausta munakoisot paahtamisen loppuvaiheessa lorauksella punaista balsamiviinietikkaa sekä rouhauksella suolaa ja mustapippuria. Leikkaa punasipuli renkaiksi ja kuullota ne pannulla. Halutessasi voit lirauttaa sipuleillekin hiukan balsamiviinietikkaa.

Halkaise granaattiomena ja purista sen mehu talteen. Kopsuttele siemenet lusikalla irti granaattiomenan puolikkaista (tarkemmat ohjeet esimerkiksi täältä). Kokoa pestyt salaatinlehdet, munakoisot, sipulit, saksanpähkinät, feta ja granaattiomenan siemenet samaan kulhoon.

Tee lopuksi salaatinkastike. Käytä talteen ottamaasi granaattiomenan mehua. Lisää siihen oliiviöljyä, punaista balsamiviinietikkaa ja ripaus sekä suolaa että pippuria. Pehmennä kastikkeen makua hunajalla.

Kultaiset falafelit

Aurinkoa päivän pimeyteen voi hakea vaikka näistä falafeleista. Eivätkö olekin kuin kultaa lautasella? Seuraava ohje on määrien suhteen hiukan summittainen. Kannattaa siis luottaa myös omaan vaistoon ja makuaistiin falafeltaikinaa työstäessä.

Falafelit

400 g käyttövalmiita kikherneitä

1 porkkana

1 dl korppujauhoja

2 valkosipulinkynttä

1 tl juustokuminaa

2 tl suolaa

hyppysellinen chilijauhetta

mustapippuria

1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna

1 dl  tuoretta persiljaa

puolikkaan sitruunan mehu

1 rkl oliiviöljyä

Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne pannulla. Kuori ja raasta sekä porkkana että inkivääri. Valuta kikherneet ja muussaa ne kulhossa haarukalla (tai jos omistat monitoimikoneen tai tehokkaan blenderin, niin surauta ne siinä) tasaiseksi massaksi. 

Lisää kikhernemassaan kuivamausteet ja korppujauhot. Sekoita joukkoon myös raastettu inkivääri, sitruunan mehu ja silputtu persilja. Lorauta joukkoon oliiviöljyä. Jos taikina on liian löysän oloista, tukevoita sitä lisäämällä vielä vähän korppujauhoja. Jos taikina taas vaikuttaa liian kuivalta, lisää hiukan öljyä tai sitruunan mehua.

Halutessasi voit paistaa pannulla pienen koepalan ja tarkistaa, ovatko mausteet kohdallaan. Pyörittele sitten takinasta sopivia palleroita. Hieman lituskaiset falafelit on helpompi paistaa kuin aivan pyöreät. Kuumenna öljy pannulla ja paista falafeleihin syvän kultainen sävy. Tarjoa tsatsikin ja esimerkiksi pitaleipien, couscousin tai riisin kanssa.

Terveisiä Portosta!

Lähdimme viettämään viikonloppua Portugaliin, pieneen ja pittoreskiin Porton kaupunkiin. Etukäteen hiukan pelkäsin, että syön kolme päivää vain turskaa mutta toisin kävi. Matka oli oikein onnistunut, myös makujensa suhteen.

Aamupalaa nautiskelimme Nata Lisboassa. Viihtyisä kahvila on osa ketjua, jolla on useita toimipisteitä Portugalissa ja ainakin kaksi Espanjassa. 

Fernando Pessoan mukaan mikään uskonto ei opeta yhtä paljon kuin yksi konditoria. Me taisimmekin oppia matkalla aika paljon...

 ...ainakin, jos lasketaan, kuinka monet natat kävimme syömässä! Nata-leivokset näyttävät vaatimattomilta mutta ovat sisältä ylellisen pehmeää ja vaniljaista kreemiä. Nata tarkoittaa kermaa, mutta useissa resepteissä täyte vatkataan maidosta, sokerista ja kananmunista. Kuvan natat syötiin upeassa Majestic Caféssa. Perinteisiä leivoksia on tarjolla lähes jokaisessa kahvilassa ja edullisimmillaan ne maksavat vain vajaan euron.                                                                                                                       

                                               

     

Kävimme myös Bolhaon kauppahallissa ihmettelemässä paikallista kaupankäyntiä. Lauantaiostoksilla oli enimmäkseen Portugalin mummeja esiliinat yllä ja nilkkasukat jalassa.

Kokeilimme perinteisen portugalilaisen keittiön antimia ravintola Viva Orossa. Savilautaselta tarjoiltiin kuoripottuja oliiviöljyllä, lohimedaljonkia, porkkanaa ja mangoldia. Oikein hyvää, vaikka alkuun hätkähdinkin hiukan raa'aksi jätettyä lohta - kannattaa tilatessa kysyä lohen kypsyysasteesta. Portossa syö todella edullisesti: kuvan annos maksoi yhdeksän euroa ja näimme runsaasti edullisempiakin ravintoloita. Kannattaa kuitenkin huomata, että monissa paikoissa pöytään automaattisesti kiikutettavat lisukkeet (oliivit, juustot, levitteet ja leipä) eivät sisälly annoksen hintaan, vaan niistä laskutetaan erikseen muutamia euroja. Jos naposteltavat eivät erityisemmin houkuttele tai et kaipaa lisäkustannuksia, jätä lisukkeet vain koskemattomiksi.  

Ehdottomasti parhaan lounaan tarjosi modernimpaa ruoanlaittoa edustava Bugo art Burger: kanapihvi mozzarellalla ja pestolla. Kana tarjottiin salaatin, lohkoperunoiden ja majoneesin kera. Taivaallisen hyvää.

Tottakai maistelimme myös portviiniä - onhan Porto sen kotikaupunki. Douro-joen vastarannalla sijaitsee useita portviinipanimoita, jotka järjestävät opastettuja kierroksia viinikellareihinsa. Me osallistuimme Cálem-panimon kierrokselle, mikä olikin yksi reissun kohokodista. Viiden euron pääsylipulla sai 25 minuutin opastuksen ja viinimaistiaiset. Satavuotiaat tynnyririvistöt olivat vaikuttava näky. Makea ja mausteinen portviini puolestaan lämmitti kehoa ja mieltä Atlantin hyisten sadetihkujen jälkeen. 

Kotiin kuljetin Portoa pieninä kiteinä. Ilha dos Puxadoirosin karkea merisuola saa tästä lähtien sulostuttaa niin keittiötä kuin keitoksiakin.