Suloiset suolapalat: granaattiomena-vuohenjuustokeksit

Kaipaatko jotain pientä tarjottavaa glögi- tai viinilasin kylkeen? Nämä granaattiomena-vuohenjuustokeksit syntyvät kädenkäänteessä, eikä maussakaan ole valittamista. Tarvitset vain suolakeksejä, levittyvää vuohenjuustoa ja granaattiomenan siemeniä.

Maistiaisia Firenzestä

Olin marraskuun lopussa mieltä ja makuhermoja hivelevällä matkalla Firenzessä. Firenzessä näkyy vahvasti toscanalaisen keittiön perinteet: ruoka on simppeliä ja hyvää. Ruoanlaitossa käytetään paljon kasviksia, papuja ja lihaa. Tunnettuihin annoksiin lukeutuu esimerkiksi ribollita-keitto, joka tehdään leivästä ja pavuista. Moni ravintola tarjoilee bistecca alla fiorentinaa, valtavaa ja melko raa'aksi jätettyä t-luupihviä (skippasin suosiolla). Toscanasta ovat kotoisin myös chianti-viinit.      

Tässä muutamia maistiaisia ja vinkkejä Firenzeen matkaaville tai matkasta haaveileville.

Kauppahalli – Il Mercato Centrale

Lihapullia tomaattikastikkeessa ja ribollita-keittoa.

Firenzen kauppahalli sijaitsee keskeisellä paikalla ja sinne on helppo poiketa kaupungilla kävelyn lomassa. Kauppahallin alakertaan on sijoitettu perinteiset hedelmä- kala- ja lihatiskit. Se suljetaan jo ennen iltaa, mutta yläkerta on avoinna aina puoleen yöhön asti. Kauppahallin yläkerta onkin oivallinen paikka ruokailla ja tutustua Toscanan erikoisuuksiin. Yläkerta on modernisoitu ja siellä on vieri vieressä erilaisia ruokapisteitä, joista on helppo nappailla tarjottimelleen mieluisia makupaloja. Kauppahallista löytyy jokaiselle jotakin: pizzaa, täytettyä foccacciaa, pastaa, meren antimia, lihapullia, juustoja ja jäätelöä. Myös istumapaikkoja ja pöytiä on mukavasti (ainakin tähän aikaan vuodesta).

Kauppahallin leppoisa ja vapaa tunnelma viehättivät, ja kävimme siellä parinakin iltana syömässä ja lasillisella. Suosittelen kokeilemaan esimerkiksi toscanalaista ribollita-keittoa.

Il Mercato Centrale

Piazza del Mercato Centrale – Via dell’Ariento 

Avoinna klo 10–00:01

Soul kitchen

Soul Kitchen on laadukas, edullinen ja vähän modernimpi ravintola lähellä Santa Crocen kirkkoa. Lounastimme täällä kahtena päivänä. Ravintolalla on vaihtuva päivän lounaslista ja vakiona pastaa, burgereita sekä isoja salaatteja. Annosten hinta liikkuu kympin molemmin puolin. 

Soul Kitchen tarjoilee myös aperitiivibuffetin iltaisin klo 19 alkaen, mutta sitä emme itse ehtineet kokeilla.  

Soul Kitchenistä on mukava jatkaa matkaa virkistyneenä ja hyvin ravittuna esimerkiksi Arno-joen rantaan.

Tagliata di Pollo profumato al limone e salvia - grillattua kanaa leikattuna ja salvialla ja sitruunalla maustettuna (8 €).

Lisukkeeksi otin vielä grillattuja kasviksia.

Soul Kitchen

Via dei Benci 34R

Lounas klo 12 alkaen & aperitivo klo 19 alkaen

Gastone

Nälkä ei yleensä ole paras opas matkalla, mutta tällä kertaa sitä kannatti seurata. Se nimittäin johdatti meidät lounaalle tähän Gastone-nimiseen ravintolaan, joka ei tuottanut pettymystä. Gastonea voisi luonnehtia tyylikkääksi ravintolaksi, jossa ruoka on kaunista ja erittäin hyvää.

Paistettua kulta-ahventa, grillattua munakoisoa ja mangoldia (12 €).

Gastone

Via Matteo Palmieri 26R

Lounas klo 12–15 & illallinen klo 19–23

Jäätelölle – Grom

Totta kai jäätelö kuuluu asiaan, Italiassa kun ollaan. Tämä jäätelö pyöriteltiin Gromin kioskissa, joita on eri puolilla Italiaa. Kinuskin ystävän kannattaa ehdottomasti kokeilla caramello al sal -makua eli kinuskijäätelöä suolalla.

Pistaasia ja suolaista kinuskia.

Grom
Via del Campanile 2

Kahvilla

Tätä on ikävä: täydellistä cappuccinoa, joka parhaimmillaan maksoi vain 90 senttiä. Kannattaa muistaa, että kahvi on aina edullisempaa tiskillä nautittuna kuin pöytään tilattuna. Tämä kupponen nautittiin pienessä ja viihtyisässä kahvilassa keskustassa. 

Rifrullo – La Boulangerie

Via de' Rondinelli 24R

Tuliaisiksi – Eataly

Eataly on hyvä paikka ostaa laadukkaita tuliaisia ja kotiinviemisiä. Puodissa myydään niin Toscanalle kuin muullekin Italialle tyypillisiä herkkuja. Kauppahallin yläkerrassa on muuten toinen, huomattavasti pienempi Eatalyn myymälä. 

Leipäostoksilla Eatalyssä. 

Eataly
Via de' Martelli 22R
Avoinna klo 10-22.30

Paras jouluherkku: viipalepiparit

Niin kauan kuin muistan, on meillä leivottu pipareita aina itsenäisyyspäivänä. En oikeastaan edes ihan kauheasti välitä paistettujen pipareiden mausta – piparitaikina on asia erikseen. Pipareiden leipominen, taikinan vaivihkainen napostelu ja koristelu kuitenkin kuuluvat joulunaikaan erottamattomasti.

Pari vuotta sitten maistoin näitä viipalepipareita ja jäin koukkuun: siitä asti joulun odottamiseen on kuulunut tavallisten pipareiden lisäksi myös viipalepipareiden tekeminen. Ne ovat päältä ihanan rapsakoita ja sisältä mukavan sitkeitä, vähän tahmaisiakin. Ulkomuodoltaan ja mantelisuudeltaan ne muistuttavat italialaisia cantuccineja. 

Tänä itsenäisyyspäivänä vanha ja uusi perinne kohtasivat, ja leivoin siis viipalepipareita. Voi olla, että näitä pitää paistaa vielä toinenkin satsi ennen joulua.

Viipalepiparit

200 g pehmeää voita
2 dl sokeria
1 dl vaaleaa siirappia
2tl jauhettua inkivääriä
2 tl kanelia
1 tl jauhettua kardemummaa

veitsenkärjellinen suolaa
6 dl vehnäjauhoja
2 1/2 dl mantelirouhetta (125 g)
1 tl ruokasoodaa

Päälle: 

raesokeria

Vatkaa voi, sokeri, siirappi ja mausteet sekaisin. Sekoita vehnäjauhot, mantelirouhe ja ruokasooda keskenään. Yhdistä seos muiden aineiden kanssa. 

Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle. Vaivaa taikinaa ja muodosta siitä pallo. Jaa taikinapallo kahteen osaan. Pyörittele palat paksuiksi pötköiksi. Kääri pötköt kelmuun ja nosta jääkaappiin jähmettymään vähintään tunniksi tai yön yli. 

Nosta pötköt leivinpaperilla päällystelylle pellille. Ripottele ja painele päälle raesokeria. 

Paista uunin keskiosassa 175 asteessa noin 20 minuuttia. Leikkaa hieman jäähtyneet pötköt vinottain viipaleiksi.Taikinasta tulee noin 40 piparia riippuen siitä, minkä kokoisia viipaleita leikkaat.

Marraskuinen porkkana-pistaasikakku

Marraskuun harmaus ja äkkiä pimenevät iltapäivät ovat omalla tavallaan ihanan kotoisia ja tunnelmallisia. Iltapäivän kakkukahvit voi juoda kynttilänvalossa ja villasukat jalassa. Tällaisiin iltapäiviin sopii minusta parhaiten täyteläisen pähkinäinen ja mausteinen porkkanakakku.

Olen hulluna sekä porkkanakakkuun että pistaasipähkinöihin – siispä niiden yhdistelmä kuulosti jo lähtökohdiltaan lyömättömältä. Kokeilin Hesarin porkkana-pistaasikakun ohjetta ja tykästyin todella: pistaasit tuovat kakkuun kivasti ruoheutta ja makua. Osa pistaaseista kannattaakin rouhiessa jättää vähän isommiksi sattumiksi. 

Tällä ohjeella kuorrutusta tulee todella paljon ja sitä saakin levitellä reilusti kakun päälle. Senkin jälkeen kuorrutusta jää rutkasti kakun kanssa tarjottavaksi. Halutessaan osan siitä voikin laittaa kuorrutusvaiheessa kakun väliin täytteeksi. Kuorrutuksen määrän voi myös puolittaa, jos uskoo vähemmänkin riittävän.

Porkkana-pistaasikakku

4 dl porkkanaraastetta (noin 4 keskikokoista porkkanaa)
200 g huoneenlämpöistä voita
3 dl fariinisokeria
3 munaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl rouhittuja pistaaseja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
2 tl kardemummaa

Kuorrutus:

400 g philadelphiaa
50 g huoneenlämpöistä voita
3 dl tomusokeria

Pinnalle:

pistaasipähkinärouhetta


Kuori ja raasta porkkanat.

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon munat yksitellen vatkaten.

Sekoita keskenään jauhot, pistaasit, leivinjauhe ja mausteet. Lisää muna-voivaahtoon vuorotellen jauhoseosta ja porkkanaraastetta ja sekoita tasaiseksi,

Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja kaada taikina vuokaan.

Paista kakkua 200-asteisen uunin alatasolla 45–55 minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla. Anna kypsän kakun tasaantua noin 15 minuuttia ja irrota sitten vuoka. Käännä vuoka kakun päälle ja anna kakun jäähtyä siten huoneenlämpöiseksi.

Tee kuorrutus. Notkista philadelphia sähkövatkaimella. Lisää voi ja siivilän läpi tomusokeri. Sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrutusta kakun päälle. Laita loput kuorrutuksesta astiaan ja anna syöjien lisätä sitä halutessaan kakkupalaansa. (Halutessasi voit myös halkaista kakun ennen kuorrutamista ja laittaa osan täytteestä kakun väliin.)

Koristele kakku rouhituilla pistaaseilla.

Purtavaa perjantaiksi: maukkaat kana-avokadoleivät

Kana-avokadoleivät ovat ehdottomasti yksi maukkaimmista tavoista aloittaa viikonloppu. Rapeaksi paahdetut leivät sulkevat sisäänsä mehevää avokadoa ja kanaa sekä raikasta tomaattia. Palaset sitoo yhteen tulinen jukurttikastike – vähemmästäkin herahtaa vesi kielelle.    

Sriracha-villitys iski näiden leipien myötä myös meidän keittiöömme. Aiemmin olen sekoittanut leipien soossin turkkilaisesta jukurtista ja chipotle-kastikkeesta, mikä toimii myös mainiosti.    

Idean leipiin (niin kuin moneen muuhunkin herkulliseen juttuun) olen bongannut aikoinaan Eeva Kolun Voisilmäpeliä-blogista.  

Toivon kaikille rentoa ja maittavaa viikonloppua, mutta on pakko vielä varoittaa: näihin leipiin jää sitten koukkuun!

Kana-avokadoleivät

(kahdelle)

2 kanan rintafileetä
suolaa
mustapippuria
avokado
tomaatti
leipää

kastike:

n. 1,5 dl turkkilaista / kreikkalaista jukurttia
sriracha-kastiketta maun mukaan
mustapippuria

(cocktail-tikkuja)


Paista kanafileet kypsiksi ja mausta ne mustapippurilla ja suolalla. Kanat kannattaa leikata pariin osaan, jotta syöminen on helpompaa.

Paahda leivät. Siivuta tomaatti ja avokado.

Sekoita kastike ja levitä sitä sekä leipien kansi- että pohjapaloille (kastiketta saa olla reilusti). Kokoa pohjan päälle kanaa, avokadoa ja tomaattia. Laita kansipala päälle ja tökkää halutessasi coctail-tikku pitämään leipää kasassa.

Pimeneviin iltoihin ja pikkujouluihin: päärynä-sinihomejuustosalaatti

Syksyisellä salaattilinjalla jatketaan: tällä kertaa lautaselle ja parempiin suihin päätyi pähkinäinen päärynäsalaatti, jota sinihomejuusto pikantisti täydensi. Tämä salaatti sopii hyvin niin pikkujoulupöytään kuin pimenevien iltojen tunnelmointiinkin.

Päärynä-sinihomejuustosalaatti
(2 annosta)

pari päärynää

(omena)

ripaus chilijauhetta

hunajaa

oliiviöljyä

tammenlehtisalaattia

kirsikkatomaatteja

aurinkokuivattuja tomaatteja

kourallinen pekaanipähkinöitä

sinihomejuustoa

Kastike

oliiviöjyä

valkoista balsamiviinietikkaa

hunajaa

mustapippuria

suolaa

lusikan kärjellinen dijon-sinappia

Pese päärynät ja omena ja lohko ne sopiviksi paloiksi, Laita pellille ja lorauta päälle hiukan oliiviöjyä ja hunajaa. Mausta ne ripauksella chilijauhetta ja mustapippuria. Paahda 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia tai kunnes hedelmät ovat sopivasti pehmenneet.

Pese sillä aikaa salaatti. Halkaise tomaatit ja pilko aurinkokuivatut tomaatit pienemmiksi paloiksi. Hedelmien kypsyttyä kokoa salaatin ainekset yhteen ja murra päälle sinihomejuustoa.  Sekoita kastike ja kaada päälle.

Ihmeen hyvää: mustapapu-linssisalaatti

Hyville ja ruokaisille salaattiresepteille on aina tarvetta. Bongasin tällä viikolla Anton&Antonin sivuilta syksyisen linssisalaatin reseptin ja päätin kokeilla sitä. Lähtökohdiltaan salaatti vaikutti superterveelliseltä: tuoretta pinaattia, linssejä, mustapapuja, saksanpähkinöitä, oliiviöljyä sekä paahdettuja porkkanoita ja sipuleita. Tästä salaatista ei siis ainakaan puutuisi rautaa, proteiinia ja hyviä rasvoja!

Terveellisyys oli siis taattu, mutta niin oli makukin: salaatti oli suorastaan ihmeen hyvää. Kaiken kukkuraksi resepti sopii hyvin niin kiireiselle kuin penninvenyttäjällekin - tätä tehdessä säästää nimittäin aikaa ja rahaa. 

Tässä resepti aivan pikkuriikkisin muutoksin, alkuperäinen löytyy täältä. 

Mustapapu-linssisalaatti

250 g vihreitä linssejä keitettynä

1 tlk mustapapuja (käyttövalmiita)

4 porkkanaa

2 sipulia

100 g babypinaattia

kourallinen saksanpähkinöitä

valkoista balsamiviinietikkaa
oliiviöljyä

merisuolaa

Keitä linssit pakkausohjeen mukaisesti. Huuhtele mustapavut huolellisesti lävikössä ja valuta ne.

Pilko porkkanat ja lohko sipulit. Roiskuta niiden päälle hiukan oliiviöljyä ja valkoista balsamiviinietikkaa ja paahda 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat sopivasti pehmenneet.

Kokoa ainekset yhteen. Kruunaa salaatti saksanpähkinöillä, lorauksella oliiviöljyä ja ripauksella merisuolaa.

Kylmäsavuporo-juuressosekeitto

Syyspäivänä ei mikään lämmitä paremmin kuin pehmeä sosekeitto. Juurekset ovat vielä maukkaimmillaan ja kesän muistoja täynnä. Yksinkertaisimmillaan tämän keiton voi kyhätä lantusta, porkkanoista ja palsternakasta. Näiden lisäksi mukaan sopivat hyvin peruna ja selleri. Keiton varsinainen juju on kuitenkin kylmäsavuporotuorejuustossa, joka sointuu saumattomasti yhteen juuresten kanssa.

Tätä keittoa kelpaa lusikoida villasukat jalassa, kun ulkona sataa ropisee ja pimenee.

Kylmäsavuporo-juuressosekeitto

keskikokoinen lanttu

palsternakka

2 porkkanaa

sipuli

valkosipulin kynsi

oliiviöljyä

vettä

kasvisliemikuutio

timjamia

rosmariinia

mustapippuria

250 g kylmäsavuporo-koskenlaskijaa

(suolaa)

Pilko juurekset sopiviksi kuutioiksi. Leikkaa myös sipuli ja valkosipuli. Kuumenna oliiviöljy kattilassa ja kuullota sipuleita ja juureksia siinä muutamia minuutteja.

Lisää kattilaan vettä juuresten peitoksi ja lisää kasvisliemikuutio. Rouhi joukkoon mustapippuria ja mausta timjamilla ja rosmariinilla. 

Anna porista, kunnes juurekset ovat pehmenneet. Ota sitten kattila liedeltä ja soseuta juurekset. Lisää kylmäsavuporotuorejuusto nokareina keittoon ja sekoita tasaiseksi. Nosta vielä hetkeksi liedelle ja tarkista maut: lisää tarvittaessa suolaa, yrttejä ja mustapippuria. 

Escalivada - katalonialainen kasvishöystö

Elokuu on mitä parhainta aikaa valmistaa escalivadaa. Paahteinen ja värikäs kasvihöystö on kotoisin Espanjan Kataloniasta. Ruoan nimi tuleekin katalaanin kielen verbistä "escalivar", mikä tarkoittaa hiilloksessa paahtamista. Onneksi kasvishöystön voi valmistaa myös ilman hiillosta uunissa. Escalivadaa kannattaa toki kokeilla tehdä myös gillissä. Kasvikset paahdetaan kuorineen kypsiksi, minkä jälkeen ne jäähdytetään, kuoritaan ja pilkotaan. Lopuksi höystös maustetaan oliiviöljyllä, suolalla ja valkosipulilla - yksinkertaista, vai mitä? 

Escalivada sopii seuralaiseksi niin lihalle, kalalle kuin kanallekin ja on ihana tarjottava esimerkiksi grillijuhlissa. Espanjassa escalivadaa tarjotaan myös monesti leivän päällä yhdessä anjovisfileiden kanssa. Toinen tyypillinen tapa on tehdä coca-piirasta eli escalivadalla päällystettyä ohutpohjaista piirakkaa. Ehkäpä se voisikin olla seuraava kokeilu keittiössäni.

Kasvikset ennen paahtamista.

Escalivada

2 munakoisoa

2 kesäkurpitsaa

kaksi punaista paprikaa

muutama (kesä)sipuli

oliiviöjyä

suolaa

mustapippuria myllystä

valkosipulinkynsi

Halkaise munakoisot. Vetele veitsellä munakoisonpuolikkaisiin syvä ruudukko. Halkaise myös kesäkurpitsat ja sipulit. Poista paprikoista kanta ja siemenet. Laita kaikki kasvikset uunipellille leivinpaperin päälle ja roiskuttele niille oliiviöljyä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. 

Laita kasvikset 180-asteiseen uuniin noin tunniksi. Paprikoiden pinnan kuuluu mustua.

Ota paahtuneet kasvikset uunista ja anna niiden jäähtyä hiukan. Voit jäädyttää paprikoita muovipussissa tai foliossa, jotta kuoret irtoaisivat niistä helpommin. Kuori sitten paprikoista mustunut nahka ja suikaloi ne. ohuehkoiksi siivuiksi. Kaavi lusikalla munakoisopalat irti kuorestaan. Kesäkurpitsoita ei tarvitse kuoria, mutta pilko ne puolikuiksi.

Laita pilkotut kasvikset astiaan. Silppua valkosipulinkynsi aivan pieneksi ja sekoita kasvisten joukkoon. Lorauta sekaan vielä oliiviöljyä ja lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Tarjoile haaleana tai kokonaan jäähtyneenä. 

My blueberry days: Mustikkapiirakka

Mustikat ovat täällä! Näin helteellä ei ihan hirveästi huvita lämmittää uunia, mutta mustikkapiirakan takia olen valmis nostamaan asuntoni lämpötilaa entisestään.

Tällä kertaa kokeilin täytteessä ranskankermaa, jonka happamuus liittoutui pehmeästi mustikoiden ja fariinisokerin makeuteen. Sanalla sanoen: taivaallista.

Mustikkapiirakka ranskankermatäytteellä

Pohja:

100g voita

3/4 dl sokeria

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria 

1 dl maustamatonta jukurttia 

Täyte: 

150 g ranskankermaa

2 munaa

3/4 dl fariinisokeria

1 tl vaniljasokeria

n. 5 dl mustikoita 

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lohko voi pienemmiksi palasiksi ja nypi ne kuivien aineiden kanssa taikinaksi. Lisää jukurtti ja sekoita tasaiseksi. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin vetäytymään.

Voitele sillä aikaa pyöreä piirakkavuoka ja sekoita täytteen aineet keskenää. Ota levännyt taikina jääkaapista ja painele se tasaisesti vuokaan. Ripottele pinnalle hieman jauhoja, jotta taikina ei tartu käsiin. Kaada mustikat pohjan päälle ja lisää täyte. 

Paista 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 30 minuuttia.

Kinkkupiiras kesätwistillä

Olen hulluna suolaisiin piirakoihin ja käytän hyväkseni jokaisen syyn ja tekosyyn valmistaa suolaista herkkua. Viikko sitten tarjoutuikin oiva tilaisuus leipoa kinkkupiirasta, sillä sain luokseni hurmaavia kesävieraita.

Halusin piirakkaan pientä kesätwistiä, joten silppusin täytteeseen kesäsipulin vartta. Piiraasta tulikin yllättävän maukasta, sillä yrtit ja mausteisen maalaisgoudan jämät toivat täytteeseen lisää sävyjä ja syvyyttä. Suurin syy piirakan herkullisuuteen taisi kuitenkin löytyä seuralaisistani: ystävien kanssa kaikki maistuu paremmalta.  

Kinkkupiiras

Pohja (vuokaan, jonka halkaisija 28 cm):

100 g kylmää voita

1 dl ruis- tai grahamjauhoja

2 dl vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

2-3 rkl vettä

Täyte:

150 g saunapalvikinkkua

150 g juustoa (puolet emmmentalia ja puolet italialaista maalaisgoudaa)

1-2 kesäsipulia varsineen

2 dl creme fraichea

3 kananmunaa

1 tl dijon-sinappia

1 tl timjamia

1 tl oreganoa

mustapippuria myllystä

ripaus suolaa

Sekoita kulhossa jauhot ja suola. Leikkaa kylmä voi nopeasti kuutioiksi. Tee taikina nyppimällä voikuutiot nopeasti jauhojen joukkoon. Lisää taikinaan vettä juuri sen verran, että siitä saa muotoiltua pallon. Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Silppua sillä välin  sipulit ja kuullota niitä kevyesti pannulla. Raasta juusto ja pilko kinkku sopiviksi suikaleiksi. Sekoita keskenään creme fraiche, kananmunat, juustoraaste, sinappi ja mausteet.  

Laita esipaistetulle pohjalle kinkkusuikaleet ja sipuli. Kaada päälle täyteseos. Paista 200-asteisessa uunissa noin 25-30 minuuttia, kunnes täyte on kauniisti ruskistunut. 

Täydellinen lohipasta

Helposti ja nopeasti syntyville ruokalajeille on aina tilausta. Tämän lohipastan valmistuksessa ei kauaa nokka tuhise: veden voi ihan oikeasti laittaa heti tulille, jotta pasta on kypsää kastikkeen ollessa valmista. 

Limen ja lohen yhdistelmä on ihastuttavan raikas. Ateria on kevyt mutta täyttävä ja maistuu myös helteellä. Aika juhlavankin siitä saa lasillisella valkoviiniä. 

Lohipasta

(2-3 annosta)

esim. farfalle-pastaa

suolaa pastan keitinveteen

1 valkosipulikynsi

3 kesäsipulin vartta

loraus oliiviöljyä

tilkka vettä

2 dl ruokakermaa

1/2 kasvisliemikuutio

puolikkaan limen mehu ja kuori raastettuna

1 tl dijon-sinappia

rouhaus mustapippuria

150 g kylmäsavulohta

päälle rucolaa

Laita pastan keitinvesi kiehumaan ja heitä joukkoon suolaa. Lisää pasta ja keitä pakkauksen ohjeen mukaisesti. 

Pilko valkosipuli pieneksi ja silppua kesäsipulin varret. Kuullota niitä pannulla oliiviöljyssä. Lisää pannulle puolikas kasvisliemikuutio ja tilkka vettä. Anna liemikuution sulaa ja lisää sitten kerma, raastettu limen kuori ja mehu sekä sinappi. Rouhaise sekaan mustapippuria.

Siivuta kylmäsavulohi sopiviksi paloiksi ja lisää ne kastikkeeseen, kun pasta on kypsää. Valuta pasta ja sekoita se halutessasi kastikkeen joukkoon. Tarjoile rucolan kanssa.

(Muokattu Vatsasekaisin Killinkolin -blogin reseptistä: http://vatsasekaisinkilinkolin.blogspot.fi/2013/10/lohipasta-vartissa.html)

Parasta heinäkuussa: Mansikka-avokadosalaatti

Seuraavalla kerralla, kun mielesi tekee jotain oikein hyvää ja vähän erilaista salaattia, tarvitset vain seuraavia: mansikoita, avokadoa, tammenlehtisalaattia, fetaa ja halutessasi vähän kurkkua. Paahdetut auringonkukansiemenet ovat hyvä ekstra salaattiin. Sekoita vielä päälle kastike oliiviöljystä, vaaleasta balsamiviinietikasta, suolasta ja pippurista. Toimii!

Saaristolaisleipää lohilevitteellä

Joskus haaveilen elämästä saaristossa. Siellä pieni mökki nököttäisi kalliolla ja ympärillä pauhaisi karu meri ja hiljaisuus, jota tauottaisi vain satunnaisten ohipurjehtijoiden huiskutukset. Syötäisiin uusia pottuja, ongittaisiin kalaa ja soudettaisiin eväskorin kanssa naapurisaareen. Siellä iho ahavoituisi auringossa ja merituulessa ja elämä olisi pelkistettyä ja yksinkertaista. Tiedän, ettei minusta oikeasti olisi siihen kokopäiväisesti, mutta ehkä jonkun kesän verran.

Saaristosta haaveillessa voi sentään leipoa saaristolaisleipää. Saaristolaisleivän tekeminen ei oikeastaan ole kovin suuritöistä, kunhan vai varaa aikaa sen nostattamiseen ja paistamiseen. Samasta taikinasta saa kolme leipää, joten vaivannäkö palkitaan kerrasta ruhtinaallisesti. Kannattaa myös muistaa, että saaristolaisleipä on parhaimmillaan parin päivän päästä leipomisesta, jolloin maut ovat ehtineet tekeytyä.

Makean maltaisen saaristolaisleivän päälle passaa täydellisesti lohilevite. Siinä onkin makuyhditelmä, joka vie unelmoijan ainakin aironvedon lähemmäs saaristoa.

Saaristolaisleipä

3 vuokaa (1 l vetoisia)

10 dl piimää
75 g hiivaa
3 dl siirappia
150 g kaljamallasta
3 dl vehnäleseitä

3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
12 dl vehnäjauhoja

(voita vuokien voitelemiseen)

Leipien voiteluun:

1/3 dl siirappia

2/3 dl vettä

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja sekoita hiiva siihen. Hiivan liuettua kokonaan lisää nesteeseen muut ainesosat ja sekoita hyvin. 

Anna taikinan nousta noin kaksi tuntia. Voitele voilla kolme pitkänmallista leipävuokaa ja kaada kohonnut taikina niihin. Paista leipiä 175 asteessa noin kaksi tuntia. Tee siirapista ja vedestä seos ja voitele leipiä sillä paistamisen puolivälissä (käytä koko nesteseos, vaikka sitä näyttäisi olevan liikaa). 

Kumoa valmiit leivät ritilälle jäähtymään. Anna leipien tekeytyä jääkaapissa päivä tai pari ennen tarjoamista.

Lohilevite

200 g philadelphia-juustoa

n. 120 g kylmäsavutettua lohifilettä

0,5 tl dijonia

tilkka sitruunan mehua

rouhaus suolaa

tuoretta tilliä

Notkista philadelphia esimerkiksi haarukalla. Sekoita pieniksi siivutut lohifileet tuorejuuston joukkoon. Mausta dijonilla, sitruunalla sekä suolalla. Silppua joukkoon myös tilliä ja sekoita hyvin. Laita levite jääkaappiin maustumaan hetkeksi ennen tarjoilua.

Kesäinen kerrosjälkkäri

Kesällä jälkiruoalta kaipaa raikkautta, makeutta ja marjaisuutta (jä lämpiminä päivinä myös viileyttä). Kokosin siis lasiin jäätelöstä, kirsikoista, marjoista ja murskatuista kekseistä kerrosjälkkärin, joka vei kielen mennessään. Kannattaa myös kokeilla jäätelön sijaan turkkilaista jukurttia, se oli yhtä hyvää ellei jopa parempaakin.

Kesäinen tomaatti-mozzarellasalaatti

Kesän simppelein lisukesalaatti syntyy tomaatista, mozzarellasta ja basilikasta, jotka ovat kuin luotuja toisilleen. Tätä kannattaa tehdä ehdottomasti nyt, kun kotimaisetkin tomaatit hehkuvat punaisina ja maistuvat makeillta.

Tomaatti-mozzarellasalaatti

tomaatteja

mozzarellaa

puoli ruukkua basilikaa

oliiviöljyä

punaista balsamiviinietikkaa

mustapippuria 

suolaa

Siivuta tomaatit ja rouhi niiden päälle hiukan suolaa. Leikkaa myös mozzarella siivuiksi ja nypi basilikasta lehdet. 

Lado tomaatti- ja mozzarellasiivut sekä basilikanlehdet lomittain laakeaan astiaan. Rouhi päälle vähän mustapippuria. Lorota oliiviöljyä ohuena nauhana salaattiin ja pirskota päälle myös hiukan punaista balsamiviinietikkaa.

Lisää raparperia: Ihana raparperihilloke

Jatkan aloittamallani raparperilinjalla: nyt vuorossa on paahdettu raparperihilloke, jota tänäänkin lusikoin aamupalaksi maustamattoman jukurtin kanssa. 

Raparperihilloke on todella monikäyttöistä: yhdessä turkkilaisen jukurtin tai vaniljajäätelön kanssa se on raikas jälkiruoka. Se sopii lettujen väliin ja voin vain kuvitella, miten hyvää se olisi pannacotan kanssa (pitäisiköhän testata juhannuksena?).

Hilloke säilyy jääkaapissa ainakin reilun viikon.

Raparperihilloke

500 g raparperia

puolikas vaniljatanko

1 tl kardemummaa

1 tl kanelia

1 tl raastettua inkivääriä

1 dl sokeria

0,5- 1 dl vettä

Kuori raparperit ja pilko ne. Laita palaset uuninkestävään vuokaan.

Leikkaa puolikas vaniljatanko pituussuunnassa halki ja raaputa siemenet raparperin päälle. Leikkaa myös tangon kuoret aivan pieniksi paloiksi ja heitä myös ne vuokaan.

Lisää loput ainekset ja sekoita. 

Paahda 200 asteessa noin 30 minuuttia välillä sekoitellen. Nautiskele lämpimänä tai kylmänä esimerkiksi jukurtin tai vaniljajäätelön kassa.

Raparperitaivaassa

Raparperitaivas - sehän tämä alkukesä on meille kirpsakan herkun ystäville. Aina kesäkuussa tekee mieli tätä perintäistä raparperipiirakkaa, jossa on muropohja ja kermaviilitäyte. Minun muropohjaani tulee hiukan myös ruisjauhoja antamaan rustiikkista sävyä ja makua.

Hassua muuten, että eilen ostin ensimmäistä kertaa elämässäni raparperia. Aina ennen on raparperit löytyneet omasta tai vaarin kasvimaasta.

Raparperipiirakka

Murotaikina:

100 g voita

1 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

0,5 dl ruis- tai grahamjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 kananmuna

ripaus kardemummaa

Täyte:

8 dl raparperia paloiteltuna

2 dl kermaviiliä

1 kananmuna

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paloittele raparperit valmiiksi. Voitele ja jauhota piirakkavuoka.

Tee murotaikina: Sekoita kuivat aineet keskekenään. Paloittele voi joukkoon ja nypi seosta, kunnes se on tasaista murua. Lisää muna ja sekoita taikina tasaiseksi. Taputtele taikina jauhotetuin sormin piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista piirakkapohjaa uunissa noin 5 minuuttia.

Sekoita sillä aikaa keskenään kermaviili, kanamuna ja sokerit. Ota piirakkavuoka uunista. Levitä raparperit pohjalle ja kaada päälle ranskankermaseos.

Paista uunissa noin 30 minuuttia, kunnes piirakka on saanut vähän väriä ja raparperit pehmenneet.

Samettinen bataatti-porkkanasosekeitto

Samettinen sosekeitto bataatista, porkkanasta ja linsseistä - niin yksinkertaista ja yksinkertaisesti niin hyvää.

Bataatti-porkkanasosekeitto

1 (isohko) bataatti

2-3 porkkanaa

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

oliiviöljyä

2 tl kuivattua basilikaa

2 tl oreganoa

mustapippuria

vettä

1 kasvisfondi

1, 5 dl punaisia linssejä 

2,5 dl ruokakermaa

pieni loraus punaviinietikkaa

(suolaa)

tarjoiluun:

tuoretta basilikaa

raejuustoa

Kuori ja pilko bataatti ja porkkanat nopan kokoisiksi paloiksi. Silppua sipuli ja valkosipulin kynsi.

Kuumenna öljy kattilassa. Kuullota siinä hetki sipulia ja valkosipulia. Lisää sitten bataatti- ja porkkanakuutiot kattilaan ja kuullota niitä kolme-neljä minuuttia. Mausta jo tässä vaiheessa ripauksella mustapippuria, basilikaa ja oreganoa.

Kaada kattilaan vettä niin, että kasvikset peittyvät ja keitinvettä jää vielä linsseillekin. Lisää kasvisfondi. Huuhtele linssit ja lisää ne keittoon. Anna keiton porista miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia, kunnes kasvikset ja linssit ovat pehmenneet. Ota sitten kattila liedeltä ja kaada ylimääräinen liemi talteen johonkin astiaan. Soseuta keitto sileäksi ja ohenna sose talteen otetulla liemellä. 

Laita keittokattila takaisin liedelle lämpenemään. Kaada joukkoon kerma ja kuumenna, mutta älä enää päästä kiehumaan. Lorauta joukkoon vielä hiukan punaviinietikkaa. Maista ja lisää tarvittaessa mustapippuria, suolaa ja yrttejä. Silppua keittoon vielä tuoretta basilikaa ja tarjoile raejuuston kanssa.

Kesäiset feta-kikhernepihvit

Ihana aurinko ja helle! Kevyttä kesäfiilistä hain myös lautaselle tekemällä kasvispihvejä, joissa yhdistyvät kesäkurpitsa, porkkana, kikherneet ja feta. Vaikka kesäkurpitsa on maultaan mieto, se tuo kivasti mehevyyttä pihveihin. Kikherneet puolestaan antavat ruokaisuutta ja  feta särmikkyyttä. Kokeilkaahan ja antakaa kesän ja kasvispihvien helliä itseänne.

Feta-kikhernepihvit

(12-14 kpl)

1 kesäkurpitsa

1 isohko tai 2 pienempää porkkanaa

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

1 dl korppujauhoja

1 dl turkkilaista jukurttia

1 tlk (400 / 265 g) käyttövalmiita kikherneitä

1 kananmuna

100 g fetaa

puolikkaan sitruunan mehu

2 tl kuivattua basilikaa

1 tl oreganoa

1 tl paprikajauhetta

suolaa

mustapippuria

(muutama tippa chipotlekastiketta)

Pese kesäkurpitsa ja raasta se. Laita raaste valumaan lävikköön ylimääräisen nesteen poistamiseksi. 

Kuullota sipuli ja valkosipuli. Kuori ja raasta porkkanat. Sekoita sipulit sekä porkkana- ja kesäkurpitsaraaste kulhossa. Lisää joukkoon korppujauhot ja turkkilainen jukurtti.

Huuhtele ja valuta kikherneet lävikössä. Muussa ne tasaiseksi tahnaksi haarukalla erillisessä astiassa ja sekoita sitten muiden ainesten joukkoon. Lisää joukkoon myös kananmuna ja sekoita hyvin. Murusta feta taikinaan ja purista sekaan sitruunan mehu. Mausta basilikalla, oreganolla paprikajauheella, suolalla ja mustapippurilla. Lisää halutessasi muutama tippa chipotlekastiketta.  

Peitä uunipelti leivinpaperilla ja muotoile taikinasta pihvejä. Paista 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 20 minuuttia. Tarjoile esimerkiksi couscousin ja turkkilaisen jukurtin kanssa.

Täyttävä kanaohrasalaatti

Voi nam! Tästä kaapin tähteistä tehdystä kanaohrasalaatista tuli uskomattoman maukasta. Kaiken lisäksi se oli sekä täyttävää että terveellistä - siis juuri sellaista, mitä ihminen lounaakseen kaipaa.  

Kanaohrasalaatti

keltainen paprika

munakoiso

oliiviöljyä

valkoista balsamiviinietikkaa

kanaa (suikaleena tai fileenä)

2 dl ohraa

kasvisliemikuutio

kirsikkatomaatteja

aurinkokuivattuja tomaatteja

tuoretta basilikaa

n. 100 g fetaa

puolikkaan sitruunan mehu

suolaa

mustapippuria

Voitele uuninkestävä vuoka oliiviöljyllä. Pilko munakoiso ja paprika sopiviksi lohkoiksi ja laita ne vuokaan. Pirskota päälle vielä oliiviöljyä ja valkoista balsamiviinietikkaa. Mausta kevyesti mustapippurilla sekä suolalla. Sekoita ja laita 200-asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi tai kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Kääntele varovasti paistamisen puolivälissä.

Keitä sillä välin ohra kasvisliemikuution kanssa. Paista kanat pannulla ja mausta suolalla ja pippurilla.

Pilko valmiiksi sekä aurinkokuivatut että kirsikkatomaatit. Kuutio feta.

Kun munakoiso ja paprika ovat kypsyneet, kokoa kaikki ainekset samaan astiaan. Revi joukkoon basilikan lehdet. Lorauta halutessasi joukkoon hiukan oliiviöljyä ja purista sekaan puolikkaan sitruunan mehu. 

Tomaattinen pinaatti-kikhernekeitto

Kasviskeittojen sydänystävänä otan aina ilolla ja innolla vastaan uudet keittoreseptit ja niiden kehittelyideat. Olen useasti valmistanut tomaattipohjaista kikhernekeittoa ja täälläkin tainnut sellaisesta kirjoittaa. Tämän reseptin luin kuitenkin Avotakan maaliskuun numerosta. Reseptissä keittoon lisätään loppuvaiheessa tuoretta pinaattia. Kiinnotuin ideasta, kokeilin ja ihastuin: Pinaatti vei tomaattisen kikhernekeiton ihan uudelle tasolle. 

Usein se on pienestä kiinni niin keitoissa kuin elämässäkin. Jo yksi juttu lisää voi saada molemmat maistumaan ihan erilaiselta, tuoreelta ja kokonaan uudelta. 

Tomaattinen pinaatti-kikhernekeitto

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

2 porkkana

(1 lehtisellerin varsi)

1 rkl oliiviöljyä

7 dl kasvis- tai kanalientä (kuutiosta tai fondista)

2 tlk (à 400 g) tomaattimurskaa

2 dl vettä

1 tlk (400 g) kikherneitä

pari kourallista tuoretta basilikaa (tai pari tl kuivattua basilikaa)

rouhaus mustapippuria

100 g tuoretta babypinaattia

(neitsytoliiviöljyä)

Kuori sipuli, valkosipuli ja porkkana. Silppua ne ja lehtisellerin varsi pieniksi paloiksi. Kuumenna öljy kattilassa, lisää kasvikset ja kuullota 3-4 minuuttia, kunnes kasvikset pehmiävät. Älä päästä ruskistumaan.

Kaada sekaan kasvis- tai kanaliemi ja tomaattimurskat. Valuta kumpaankin tomaattimurskatölkkiin desi vettä, huljuttele ja kaada vesi kattilaan. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja keitä 6-8 minuuttia miedolla lämmöllä välillä sekoitellen. 

Silppua basilika ja lisää keittoon. Mausta myös mustapippurilla. Voit halutessasi soseuttaa keiton tässä vaiheessa (mutta ei välttämätöntä): Nosta kattila liedeltä ja anna hiukan jäähtyä. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Tarkista maku ja lisää halutessasi suolaa ja mustapippuria. Nosta keittokattila takaisin liedelle kuumenemaan.

Valuta ja huuhtele kikherneet ja lisää ne keittoon. Anna hautua 5 minuuttia. Huuhtele ja kuivaa pinaatti. Silppua pinaatti ja sekoita keittoon. Kuumenna vielä hetki ennen tarjoamista. Halutessasi voit pirskotella keiton pinnalle hiukan öljyä.

(Muokattu Avotakan 3/2014 reseptistä)

   

Vapun viettoon

Vappu ei ole vappu ilman simaa. Me valmistimme siman perinteisesti fariinisokeripussin ohjetta noudatellen, mutta salaisena ainesosana käytimme lisäksi raastettua inkivääriä. Vanhasta smoothie-pullosta sai muuten hauskan pienen simaputelin.

Nyt siis vapun viettoon - iloista ja ihanaa vappua kaikille!

Kevään illanistujaisiin ja piknikille: Täytetty focaccia

Juuri nyt kaikenlaiset täytetyt leivät herauttavat veden kielelleni. Yhtenä iltana leivoimme foccacciaa hyvin pelkistetyllä reseptillä, sillä ideana oli täyttää lituskainen leipä freesisti. Uunituore foccaccia sai väliinsä pestoa, mozzarellaa, parmankinkkua, tomaattia, rucolaa ja muita salaatteja. Maistui ihanasti Italialta.

Täytetystä foccaciasta saa todella herkullisen tarjottavan keväisiin illanistujaisiin tai maistuvan evään vaikkapa vappupinikille.

Foccaccia (pellillinen, kuvassa puolikas taikina)

500 g hiivaleipäjauhoja

15 g hiivaa

10 g suolaa

50 g oliiviöljyä

350 ml vettä

Pinnalle: 

0,5 dl oliiviöljyä

0,25 dl vettä

sormisuolaa

Tarjoiluun:

pestoa

mozzarellaa

parmankinkkua

rucolaa (tms. salaattia)

tomaattia

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Mittaa jauhot ja suola kulhoon ja sekoita. Tee kädellä jauhojen keskelle kuoppa. Kaada vesi-hiivaseos ja öljy kuoppaan ja sekoita jauhoja vähän kerrallaan kuopan reunamilta nesteeseen (näin neste ja jauhot sekoittuvat tasaisesti). Sekoita aineksia kädellä, kunnes taikina alkaa muotoutua. 

Vaivaa taikinaa huolella kulhossa tai pöydällä, kunnes siihen muodostuu kunnon sitko. Taittele taikinasta pallo ja jauhota se. Kohota taikinapalloa puhtaassa kulhossa liinan alla tunti. 

Siirrä kohonnut taikinapallo leivinpaperilla vuoratulle uunipellille (tai öljyllä voideltuun uunivuokaan). Työntele taikinaa sormilla varovasti, jotta se leviää kohti uunipellin reunoja (älä kuitenkaan vedä tai venytä sitä). Peitä leipä liinalla ja lepuuta lämpimässä paikassa 45 minuuttia.

Työntele taas taikinaa ja tee siihen sormenpäillä kuoppia. Sekoita vesi ja öljy keskenään. Sivele sudilla vesi-öljyseos focaccian pintaan. Ripottele päälle vielä sormisuolaa. Laita focaccia uuniin ja alenna lämpötila 220 asteeseen. Paista leipää noin 20-25 minuuttia, kunnes se on kullanruskea. Ota leipä uunista ja anna sen jäähtyä ritilän päällä.

Leikkaa foccaciasta sopivia paloja ja halkaise ne. Täytä pestolla, rucolalla, parmankinkulla ja tomaatilla.

Vinkki: Kuvan focaccia on tehty kapeassa uunivuoassa. Tällöin riittää puolikas taikina. Jos teet foccaccian vuoassa, öljyä vuoka ennen taikinan laittamista siihen.