Pähkinäleipää ja romesco-kastiketta

Eilen rappukäytävässä tuoksui vastaleivottu leipä. Mikä parasta, se tuoksu leijui meidän keittiöstämme. Edellisiltana laitoimme taikinan alulle ja eilen se pääsi padassa uuniin. Vaivaamaton leipä on superhelppo valmistaa (siitä huolimatta jättäydyn yleensä aputytön rooliin) ja sitä voi myös helposti varioida. Monesti laitamme leipään aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja, mutta tällä kertaa leipä sai pientä lisätvistiä pähkinöistä.   

Keittiössämme kävi myös tuulahdus Välimereltä. Syksyisellä Barcelonan-visiitillä ihastuin romesco-kastikkeeseen ja nyt viimein sain aikaiseksi tehdä sitä itse. Pähkinöistä ja kasviksista valmistettava romesco sopii hyvin leivän dippailuun ja toi paahteisuudessaan elävästi mieleen vielä paahteisemman Barcelonan.

Pähkinäleivän ja romesco-kastikkeen kylkeen sopii hyvin esimerkiksi feta-avokadosalaatti. Luulenpa, että tästä makukokonaisuudesta saisi mahtavan lisän myös tulevan kesän grillailuihin.

Vaivaamaton pähkinäleipä

350 g hiivaleipäjauhoja

n. 1 dl erilaisia pähkinöitä

5 g tuorehiivaa

280 g vettä

1 1/2 tl suolaa

Pieni pähkinät rouheeksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Liota hiiva kylmään veteen ja kaada seos kuiviin aineisiin. Sekoita hyvin, ei tarvitse vaivata. 

Laita taikina kevyesti kelmulla peitettynä jääkaappiin. Pidä jääkaapissa yön yli, kunnes taikinaan muodostuu kuplia ja säikeitä. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja taittele se jonkinlaiseksi palloksi. Anna kohota pari tuntia kaksinkertaiseksi. Kannattaa kohottaa esim. syvällä ja hyvin jauhotetulla lautasella (taikina ei saisi jäädä kiinni kohotusastiaan). 

Laita uuni kuumenemaan 230 asteeseen. Kuumenna samalla myös valurautapata uunissa. Kun uuni on valmis, ota pata uunista ja kippaa taikinapallo siihen. Laita kansi padan päälle ja pata uuniin. Anna paistua puoli tuntia, minkä jälkeen ota kansi pois ja paista vielä 15-20 minuuttia.

Romesco-kastike

n. 50 g hasselpähkinöitä ja paahdettuja manteleita

keskikokoinen paprika

2-3 tomaattia tai kourallinen kirsikkatomaatteja

puolikas tuore chili

valkosipulin kynsi

loraus sherryetikkaa tai punaista balsamiviinietikkaa

loraus oliiviöjyä

suolaa 

mustapippuria

Hakkaa pähkinät morttelissa pieneksi rouheeksi. Pilko paprika, tomaatit ja chili ja valkosipulin kynsi. Laita ne pähkinöiden kanssa samaan astiaan ja soossaa ne sileäksi sauvasekoittimella tai blenderillä. Lirauta joukkoon sherryetikkaa tai punaista balsamiviinietikkaa sekä oliiviöljyä. Mausta hyvin suolalla ja mustapippurilla. 

Laita romesco hetkeksi jääkaappiin vetäytymään. Tarjoile tuoreen leivän kera.

Lämmin ja pähkinäinen päärynäsalaatti

Talviaikaan salaattihommat tahtovat käydä vähän tylsiksi, kun vihreä sesonki on kaukana sekä mennyttä että tulevaa ajateltuna. Piristystä ja makua salaattilautaselle saa ainakin paahtamalla kasviksia tai hedelmiä uunissa. Niiden lämpö ei sekään ole pahitteeksi näinä viluisina päivinä.

Tämän salaatin maku syntyy nimenomaan uunissa paahdetusta päärynästä ja omenasta. Idea maustaa hedelmät chilillä on peräisin Eeva Kolun Voisilmäpeliä-blogista. Uskokaa tai älkää, yhdistelmä todella toimii, kunhan chiliä ei hujauta joukkoon liikaa. Chili toisaalta maksimoi lämmön ja toisaalta taittaa hedelmien makeutta. Pekaanipähkinät puolestaan tuovat salaattiin rouheaa suutuntumaa ja sopivat täydellisesti päärynän pariksi.  Enää puuttuu vain vuohenjuusto, joka kevyesti sulaisi hedelmille.

Pähkinäinen päärynäsalaatti

2 päärynää

1 omena

tilkka oliiviöljyä

hiukan hunajaa

pieni ripaus chilijauhetta

mustapippuria

tammenlehtisalaattia

kirsikkatomaatteja

aurinkokuivattuja tomaatteja

pekaanipähkinöitä

(vuohenjuustoa)

kastike:

1 rkl oliiviöljyä

tilkka valkoista balsamiviinietikkaa

teelusikankärjellinen dijonsinappia

suolaa

mustapippuria

Pese hyvin päärynät ja omena. Lohko ne kuorineen ja laita oliiviöljytilkalla voideltuun vuokaan. Mausta 

hedemät ripauksella chilijauhetta ja mustapippuria sekä tilkalla hunajaa. Laita paahtumaan 200 asteiseen uuniin noin kymmeniksi minuutiksi tai kunnes hedelmät ovat pehmenneet sopivasti.

Tee sillä aikaa salaattipeti laakeaan kulhoon: Revi salaatti, halkaise kirsikkatomaatit ja pilko aurinkokuivatut tomaatit pieniksi. Lisää joukkoon myös pekaanipähkinät. Tee kastike ja sekoita se jo salaattiin. 

Ota lämpimät hedelmät uunista ja anna niiden aavistuksen jäähtyä. Levitä omena- ja päärynälohkot salaattipedille. Halutessasi leikkaa vuohenjuustosta kiekkoja ja asettele ne heldemälohkojen päälle, jolloin ne pääsevät hiukan sulamaan. 

Ystävänpäivän pannacotta ja vadelma-granaattiomenahilloke

Joskus vuosi sitten päätin, että opettelen tekemään pannacottaa. Silloin en vielä tiennyt, että se on ehkä yksi helpoimmista jälkkäreistä: kuohukermaa, multisokeria ja puolikas vaniljatanko kattilaan, seos kiehautetaan ja jätetään jäähtymään. Eli tämän oppii kuka vain kerrasta ja hyvä niin, sillä pannacotta ansaitsee päästä jokaiseen pöytään. 

Ystävänpäivän kunniaksi tein siis jälkiruoaksi pannacottaa. Kiehautin granaattiomenasta ja vadelmista hillokkeen, joka tuo pannacottan vaniljaiseen pehmeyteen sopivasti kirpeyttä, hapokkuutta ja makeutta. Pannacottan jähmettyminen vie muutaman tunnin, mutta itse annan sen yleensä nukkua yön yli jääkaapissa. Pannacotta ei siis välttämättä enää ehdi tämän ystävänpäivän menuusi, mutta ei se mitään. Ystäviä ja omia kultiahan saa hemmotella päivästä rippumatta.

Pannacotta

4 annosta

5 dl kuohukermaa

1 dl hyytelösokeri Multia

1/2 vaniljatanko

Sekoita kuohukerma ja hyytelösokeri kattilassa. Leikkaa puolikas vaniljatanko, raaputa hiukan sen sisuksia ja heitä sekä tanko että sisukset kattilaan. 

Kuumenna seosta keskilämmöllä ja kiehauta vajaa minuutti. Poista vaniljatanko seokesta. Kaada sitten seos annosastioihin. Anna jähmettyä jääkaapissa pari tuntia tai yön yli.

Tarjoilu: Voit tarjota pannacottan joko suoraan astioista tai koittaa kumota sen. Ainakin juomalasista pannacotta irtoaa suht helposti ja siististi jälkiruokalautaselle (jos pannacotta ei tahdo kumoutua pelkällä taputtelulla, työnnä aivan varovasti veitsi lasin ja pannacottan väliin ja paina se lasin pohjaan asti. Näin pannacotta irtoaa lasin pinnasta ja saat sen lautaselle.) Kruunaa annokset vadelma-granaattiomenahillokkeella. 

Vadelma-granaattiomenahilloke

puolikkaan granaattiomenan siemenet ja mehu

reilu 100 g pakastevadelmia

1/2 dl vaaleaa siirappia

1 rkl sitruunan mehua

Purista ja koputtele puolikkaan granaattiomenan mehu ja siemenet pieneen kattilaan. Kuumenna yhdessä vadelmien ja siirapin kanssa. Lisää joukkoon sitruunan mehu ja kiehauta. Anna porista miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia.

Anna hillokkeen jäähtyä kunnolla jääkaapissa ennen tarjoilua.

Mahdollisuuksien minestrone

Matkustelin syksyllä niin paljon, että uskoin matkakuumeeni hetkeksi olevan tyydytetty. Taisin unohtaa, että se sairaus on luonteeltaan parantumaton. Sillä taas hetkittäin sisälläni tuikahtelee kaukokaipuu. Erityisesti mieleeni on viime aikoina noussut Italia: miten ihana olisi päästä taas saapasmaahan, nähdä vanhoja ystäviä, hörppiä espressoa ja herkutella italialaisen keittiön antimilla. 

Italian kaihooni keitin minestronekeittoa, jonka liemen vahvaa makua ja värin syvyyttä rakastan. Minestrone on myös siitä mahtava ruokalaji, että ainesten suhteen voi ottaa vapauksia oman makunsa ja ruokakomeron sisällön mukaan. Tämä resepti on vain suuntaa-antava, ja sitä voi täydentää esimerkiksi paprikalla ja varsisellerillä. Tavallisen valkokaalin voi jättää pois tai kokeilla sen sijaan savoijinkaalia. Yhtä hyvin voi olla käyttämättä kinkkua ja antaa papujen yksin huolehtia proteiinipuolesta. Minestrone on siis todellinen mahdollisuuksien, variaatioiden ja vaihtoehtojen keitto.

Vatsa tuli täyteen, mutta lähtikö saapasmaan kaipuu? Jälkimmäisen suhteen nälkä taisi vain kasvaa syödessä.

Minestronekeitto

oliiviöljyä
1 sipuli
valkosipulin kynsi
2 porkkanaa
n. 200 g valkokaalia
n. 150 g palvikinkkua
70 g tomaattipyreetä

vettä

2 kasvisliemikuutiota

1,5-2 dl makaroneja

purkki isoja valkoisia papuja (käyttövalmiita)

2-3 tl oreganoa

2 tl timjamia

2 tl kuivattua basilikaa

mustapippuria myllystä

suolaa

punaista balsamiviinietikkaa

Suikaloi kaali ja pilko sipuli, valkosipuli ja porkkanat pieniksi. Kuumenna oliiviöljy kattilassa ja laita sipulit kuullottumaan. Lisää hetken päästä kaali ja porkkanat kattilaan. Pilko myös kinkku ja laita se kuullottuvien kasvisten joukkoon. Mausta jo tässä vaiheessa tomaattipyreellä ja pyörittele muutama minuutti. 

Kaada reilusti muttei liikaa vettä kattilaan (huomioi, että makaronit imevät sitä itseensä). Lisää kasvisliemikuutiot ja kuivat mausteet. Anna porista n. 15 minuuttia. Lisää sitten makaronit joukkoon ja jatka keittämistä. Lisää hetken päästä myös pavut, jotka olet ensin valuttanut ja huuhdellut siivilässä. Kun makaronit ovat pehmenneet sopivasti, mausta keitto vielä lorauksella punaista balsamiviinietikkaa ja tarkista, onko kaikkia mausteita tarpeeksi.   

Hyvää Runebergin päivää!

Olen oppinut arvostamaan runebergintorttuja vasta viime vuosina. Eivät ne edelleenkään lempileivonnaisiani ole, mutta vadelmahillo ja karvasmanteli tekevät päivästä erityisen. Ja juuri tällaisiä erityisiä päiviä tarvitaan pitkään ihan tavallisten päivien jonoon. Aivan kuin puolet maustakin tulisi nimenomaan siitä tiedosta, että kyseistä herkkua saa vain kerran (tai pari) vuodessa.  

Nämä runebergit syötiin Kakku & Leipä Keisarilla, ja voin kyllä suositella. Karvasmanteli maistui melko voimakkaasti, mutta torttu oli koostumukseltaan ja kostutukseltaan paras, mitä olen koskaan syönyt. Fredrikakin olisi varmaan tykännyt. 

Tehkäähän tekin päivästä juhlaa ja hakekaa omanne, jos ette vielä ole ennättäneet.

Konvehtikahvit kaaoksen keskellä

Lauantaina muutimme Helsinkiin ja jo sunnuntaina saimme ensimmäiset vieraat kylään. Tupaantuliaisina ne ihanat toivat rasiallisen hienoimpia suklaakonvehteja, mitä olen ikinä maistanut. Siinä me juotiin kahvia ja herkuteltiin Leonidaksen konvehdeilla muuttolaatikoiden ympäröiminä. Todellista ylellisyyttä kaaoksen keskellä.

Nyt kun laatikot on viimein purettu ja hiukan asetuttu, pääsen viimein tutkimaan uusia kotikulmia paremmin - olen jo vilaukselta nähnyt montaa tunnelmallisen näköistä kahvilaa ja ravintolaa, missä tahdon ehdottomasti käydä. Ja mikä hurmaavinta: meidän alakerrassa on leipomo!

Nyt otti ohrapuuro

...mutta niin oli tarkoituskin. Viime viikon pakkaslukemat saivat haluamaan jotakin oikein lämmintä ja kotoisaa, nimittäin ohrapuuroa ja mustikkasoppaa. Voin muuten taata, ettei pari tuntia uunissa hautuva puuro jätä kylmäksi vaan lämmittää oloa vielä pitkälle iltaan.

Ohrapuuro

1 litra punaista maitoa

2 dl ohrasuurimoita

2 tl suolaa

Pinnalle: muutama pieni voinokare

Voitele noin 1, 5 litran vetoinen uunivuoka kevyesti rasvalla. Kaada vuokaan kylmä maito, ohrasuurimot ja suola ja sekoita. Lisää pinnalle muutama voinokare.

Kuumenna uuni 175 asteiseksi ja anna puuron kypsyä noin kaksi tuntia. Jos puuron pinta uhkaa tummua liiaksi, laita vuoan päälle leivinpaperi. Puuro on valmista, kun ohrasuurimot ovat turvonneet pehmeiksi ja kaikki maito on imeytynyt niihin.    

Mustikkasoppa

7 dl vettä 

4 dl mustikoita

1/2 dl sokeria

3 rkl perunajauhoja tai maizenaa

1 dl vettä

Laita kattilaan vesi, mustikat ja sokeri. Keitä noin 10 minuuttia ja nosta sitten kattila liedeltä.

Sekoita perunajauhot tai maizena desiin kylmää vettä. Kaada suuruste mustikkakeittoon ohuena nauhana kaiken aikaa sekoittaen. Kiehauta keitto ja anna hiukan jäähtyä ennen tarjoilua.