Olen oppinut arvostamaan runebergintorttuja vasta viime vuosina. Eivät ne edelleenkään lempileivonnaisiani ole, mutta vadelmahillo ja karvasmanteli tekevät päivästä erityisen. Ja juuri tällaisiä erityisiä päiviä tarvitaan pitkään ihan tavallisten päivien jonoon. Aivan kuin puolet maustakin tulisi nimenomaan siitä tiedosta, että kyseistä herkkua saa vain kerran (tai pari) vuodessa.
Nämä runebergit syötiin Kakku & Leipä Keisarilla, ja voin kyllä suositella. Karvasmanteli maistui melko voimakkaasti, mutta torttu oli koostumukseltaan ja kostutukseltaan paras, mitä olen koskaan syönyt. Fredrikakin olisi varmaan tykännyt.
Tehkäähän tekin päivästä juhlaa ja hakekaa omanne, jos ette vielä ole ennättäneet.
/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti