Joulun odotusta

Jos aamuisin lähtee tarpeeksi aikaisin kadulle, voi tuntea pakkasen ihollaan. Päivät ovat kuulaita, kauniita ja täynnä talven valoa. Nyt myös illat ja yöt tuikkivat ihan eri tavalla, sillä eilen sytytettiin Madridin jouluvalot. Joulun lähestyminen näkyy muutenkin katukuvassa: joulukojut ovat vallanneet aukiot, ja kadunkulmissa paahdetaaan kastanjoita ja maissia.

Minusta joulun odottamiseen kuuluu ehdottomasti höyryävän kuuma glögi. Suomessa olisin varmasti aloittanut glögin lipittämisen jo marraskuun alussa, mutta täällä sitä ei saa mistään. Hyvällä tuurilla saksalaisesta ruokakauppaketjusta voi löytää hehkuviiniä, ja sitä ollaankin muutaman kerran siemailtu glöginhimossa. 

Pari viikkoa sitten sain Suomesta tuliaisen, jota olen säästellyt itsehillintä koetuksella tähän asti. Tänä iltana hyvä ystävä tulee kylään ja sen kunniaksi korkataan viimein ihan oikea glögikausi.  

Muheva ja mausteinen chili sin carne

Alkuviikosta teki mieli jotain oikein muhevaa kasvisruokaa. Siispä laitoin chili sin carnen liedelle porisemaan. Lämpöiset haudutet maut ja pieni tulisuus antoivatkin kaivattua potkua marraskuiseen maanantaihin.

Minusta chili sin carne kannattaa ehdotomasti tarjoilla turkkilaisen tai kreikkalaisen jukurtin kanssa, jotka taittavat hyvin ruoan mausteisuutta. Riisi tai ohra ovat hyviä lisukkeita chilille, mutta se on varsin täyttävää myös pelkiltään. Lopusta chili sin carnesta saa kivan iltapalan, kun kääräisee sitä tortillan täytteeksi.

Chili sin carne

1 keskikokoinen bataatti

2 porkkanaa

1 paprika

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1-2 tuoretta chiliä

tölkillinen kidneypapuja

tölkillinen tomaattimurskaa 

2 rkl tomaattipyrettä

2 rkl tummaa siirappia

puolikkaan limen mehu

suolaa

mustapippuria

1 (reilu) tl juustokuminaa

1 (reilu) tl kuivattua basilikaa

1 (reilu) tl oreganoa

1 kanelitanko (tai 1 tl jauhettua kanelia)

tuoretta persiljaa tai korianteria

tarjoiluun:

turkkilaista tai kreikkalaista jukurttia

Kuori bataatti ja porkkanat ja leikkaa ne nopan kokoisiksi kuutioiksi. Pilko myös paprika ja chili. Silppua sipuli ja valkosipuli. 

Kuumenna kunnon loraus öljyä kattilassa ja lämmitä juustokumina ja chilit siinä. Lisää sipuli ja valkosipuli ja anna niiden kuullottua hetki. Heitä sitten bataatti, porkkanat ja paprika kattilaan. Kuumemenna kasviksia muutama minuutti kattilassa.

Kaada sitten joukkoon tomaattimurska. Laske tomaattimurskapurkkiin hiukan vettä ja huljauta sekin kattilaan, jotta kasviksilla on nestettä, missä keittyä. Lisää tässä vaiheessa joukkoon myös tomaattipyre ja mausta seos suolalla, pippurilla, kuivilla yrteillä sekä siirapilla. Puolita kanelitanko ja laita sekin kattilaan makua antamaan. 

Pistä kansi päälle ja anna porista miedolla lämmöllä n. 30 minuuttia. Lisää tämän jälkeen kideneypavut ja anna hautua vielä kymmenisen minuuttia. Purista aivan lopuksi juokkoon limen mehua ja tarkista, onko kaikkia mausteita tarpeeksi. Silppua sitten joukkoon tuore persilja tai korianteri. Ota kattila pois levyltä ja anna chili sin carnen vetäytyä hetki. Kalasta kanelitanko pois joukosta ja tarjoile chili turkkilaisen tai kreikkalaisen jukurtin kanssa.

Alkutalven feta-granaattiomenasalaatti

Granaattiomenakausi alkaa olla parhaimmillaan pohjoisella pallonpuoliskolla. Minua oli jo pitkään houkuttanut kokeilla, miltä talven kaunein hedelmä maistuisi salaatissa. Kun vielä viime viikkoina lehtien ruokasivut ja eri ruokablogit ovat täyttyneet erilaisista granaattiomenaresepteistä ja -vinkeistä, päätin viimein itsekin toteuttaa visioni alkutalven salaatista.

Alkutalven salaatti kaipaa lämpöä, siksi paahdetut munakoisot ja sipuli. Granaattiomenan makeutta korostaa fetan suolaisuus, kun taas saksanpähkinät antavat salaatille täyteläisyyttä. Maut sitoo yhteen granaattiomenan mehusta tehty kastike.

Granaattiomenan rubiininpunainen sävy tekee salaatista myös jouluisen. Tätä salaattia kelpaisikin tarjoilla pikkujouluissa tai miksei ihan joulupöydässäkin.

Feta-granaattiomenasalaatti

1 granaattiomena

1 pieni munakoiso

1 punasipuli

salanova- tai tammenlehtisalaattia

saksanpähkinöitä

fetaa

Salaatinkastike granaattiomenasta:

puolikkaan granaattiomenan mehu

punaista balsamiviinietikkaa

oliiviöljyä

hunajaa

suolaa

mustapippuria

Leikkaa munakoiso kiekoiksi. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja paahda kiekot siinä. Mausta munakoisot paahtamisen loppuvaiheessa lorauksella punaista balsamiviinietikkaa sekä rouhauksella suolaa ja mustapippuria. Leikkaa punasipuli renkaiksi ja kuullota ne pannulla. Halutessasi voit lirauttaa sipuleillekin hiukan balsamiviinietikkaa.

Halkaise granaattiomena ja purista sen mehu talteen. Kopsuttele siemenet lusikalla irti granaattiomenan puolikkaista (tarkemmat ohjeet esimerkiksi täältä). Kokoa pestyt salaatinlehdet, munakoisot, sipulit, saksanpähkinät, feta ja granaattiomenan siemenet samaan kulhoon.

Tee lopuksi salaatinkastike. Käytä talteen ottamaasi granaattiomenan mehua. Lisää siihen oliiviöljyä, punaista balsamiviinietikkaa ja ripaus sekä suolaa että pippuria. Pehmennä kastikkeen makua hunajalla.

Kultaiset falafelit

Aurinkoa päivän pimeyteen voi hakea vaikka näistä falafeleista. Eivätkö olekin kuin kultaa lautasella? Seuraava ohje on määrien suhteen hiukan summittainen. Kannattaa siis luottaa myös omaan vaistoon ja makuaistiin falafeltaikinaa työstäessä.

Falafelit

400 g käyttövalmiita kikherneitä

1 porkkana

1 dl korppujauhoja

2 valkosipulinkynttä

1 tl juustokuminaa

2 tl suolaa

hyppysellinen chilijauhetta

mustapippuria

1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna

1 dl  tuoretta persiljaa

puolikkaan sitruunan mehu

1 rkl oliiviöljyä

Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne pannulla. Kuori ja raasta sekä porkkana että inkivääri. Valuta kikherneet ja muussaa ne kulhossa haarukalla (tai jos omistat monitoimikoneen tai tehokkaan blenderin, niin surauta ne siinä) tasaiseksi massaksi. 

Lisää kikhernemassaan kuivamausteet ja korppujauhot. Sekoita joukkoon myös raastettu inkivääri, sitruunan mehu ja silputtu persilja. Lorauta joukkoon oliiviöljyä. Jos taikina on liian löysän oloista, tukevoita sitä lisäämällä vielä vähän korppujauhoja. Jos taikina taas vaikuttaa liian kuivalta, lisää hiukan öljyä tai sitruunan mehua.

Halutessasi voit paistaa pannulla pienen koepalan ja tarkistaa, ovatko mausteet kohdallaan. Pyörittele sitten takinasta sopivia palleroita. Hieman lituskaiset falafelit on helpompi paistaa kuin aivan pyöreät. Kuumenna öljy pannulla ja paista falafeleihin syvän kultainen sävy. Tarjoa tsatsikin ja esimerkiksi pitaleipien, couscousin tai riisin kanssa.

Terveisiä Portosta!

Lähdimme viettämään viikonloppua Portugaliin, pieneen ja pittoreskiin Porton kaupunkiin. Etukäteen hiukan pelkäsin, että syön kolme päivää vain turskaa mutta toisin kävi. Matka oli oikein onnistunut, myös makujensa suhteen.

Aamupalaa nautiskelimme Nata Lisboassa. Viihtyisä kahvila on osa ketjua, jolla on useita toimipisteitä Portugalissa ja ainakin kaksi Espanjassa. 

Fernando Pessoan mukaan mikään uskonto ei opeta yhtä paljon kuin yksi konditoria. Me taisimmekin oppia matkalla aika paljon...

 ...ainakin, jos lasketaan, kuinka monet natat kävimme syömässä! Nata-leivokset näyttävät vaatimattomilta mutta ovat sisältä ylellisen pehmeää ja vaniljaista kreemiä. Nata tarkoittaa kermaa, mutta useissa resepteissä täyte vatkataan maidosta, sokerista ja kananmunista. Kuvan natat syötiin upeassa Majestic Caféssa. Perinteisiä leivoksia on tarjolla lähes jokaisessa kahvilassa ja edullisimmillaan ne maksavat vain vajaan euron.                                                                                                                       

                                               

     

Kävimme myös Bolhaon kauppahallissa ihmettelemässä paikallista kaupankäyntiä. Lauantaiostoksilla oli enimmäkseen Portugalin mummeja esiliinat yllä ja nilkkasukat jalassa.

Kokeilimme perinteisen portugalilaisen keittiön antimia ravintola Viva Orossa. Savilautaselta tarjoiltiin kuoripottuja oliiviöljyllä, lohimedaljonkia, porkkanaa ja mangoldia. Oikein hyvää, vaikka alkuun hätkähdinkin hiukan raa'aksi jätettyä lohta - kannattaa tilatessa kysyä lohen kypsyysasteesta. Portossa syö todella edullisesti: kuvan annos maksoi yhdeksän euroa ja näimme runsaasti edullisempiakin ravintoloita. Kannattaa kuitenkin huomata, että monissa paikoissa pöytään automaattisesti kiikutettavat lisukkeet (oliivit, juustot, levitteet ja leipä) eivät sisälly annoksen hintaan, vaan niistä laskutetaan erikseen muutamia euroja. Jos naposteltavat eivät erityisemmin houkuttele tai et kaipaa lisäkustannuksia, jätä lisukkeet vain koskemattomiksi.  

Ehdottomasti parhaan lounaan tarjosi modernimpaa ruoanlaittoa edustava Bugo art Burger: kanapihvi mozzarellalla ja pestolla. Kana tarjottiin salaatin, lohkoperunoiden ja majoneesin kera. Taivaallisen hyvää.

Tottakai maistelimme myös portviiniä - onhan Porto sen kotikaupunki. Douro-joen vastarannalla sijaitsee useita portviinipanimoita, jotka järjestävät opastettuja kierroksia viinikellareihinsa. Me osallistuimme Cálem-panimon kierrokselle, mikä olikin yksi reissun kohokodista. Viiden euron pääsylipulla sai 25 minuutin opastuksen ja viinimaistiaiset. Satavuotiaat tynnyririvistöt olivat vaikuttava näky. Makea ja mausteinen portviini puolestaan lämmitti kehoa ja mieltä Atlantin hyisten sadetihkujen jälkeen. 

Kotiin kuljetin Portoa pieninä kiteinä. Ilha dos Puxadoirosin karkea merisuola saa tästä lähtien sulostuttaa niin keittiötä kuin keitoksiakin.

Lempeää lohikeittoa koti-ikävään

Rakastan lohta ja lohikeittoa. Siitä huolimatta lohikeittoa tulee keitettyä syntisen harvoin. Yhtenä näistä päivistä teki mieli jotain tuttua ja turvallista. Jotain pehmeää ja täyteläistä.  

Lohikeiton lempeys lohdutti pienessä koti-ikävässä. Se maistui melkein yhtä hyvältä kuin äidin tekemä. Enää puuttui vain kunnon ruisleipä.

Lempeä lohikeitto 

4 annosta

500 g lohifilettä

6 pienehköä perunaa

1 sipuli

2,5-3  dl ruokakermaa

suolaa

tuoretta tilliä

nokare voita

Silppua sipuli. Kuori perunat ja kuutioi ne sopiviksi paloiksi. Laita perunat ja sipuli kattilaan vesimäärään, joka juuri peittää ne. Lisää veteen suolaa ja anna keittyä noin 15-20 minuuttia.

Leikkaa sillä aikaa lohi parin sentin kuutioiksi. Ripottele hiukan suolaa lohikuutioille. 

Lisää lohipalat keittoon, kun perunat ovat pehmenneet. Lohen kypsyttyä (menee viitisen minuuttia) kaada joukkoon ruokakerma. Anna keiton kuumeta, mutta älä päästä sitä enää kiehumaan. Mausta tillisilpulla, tarkista suolan määrä ja lisää keittoon aivan lopuksi nokare voita. 

Välimeren vihrein lisuke

Tällä viikolla uutisoitiin siitä, miten rajusti eri maiden ravitsemussuositukset ovat ristiriidassa keskenään. En vanno minkään yhden ruokavalion nimiin tai usko, että kulttuuriset ruokavaliot olisivat jotenkin toisensa poissulkevia. Sen sijaan napsin hyviä ja terveellisiä juttuja vähän sieltä ja täältä. Täyttä ja tervettä elämää voi varmasti elää noudatti sitten Itä- tai Välimeren ruokavaliota tai jotakin siltä väliltä. 

Täällä Espanjassa (tai kokemani mukaan muissakaan Välimeren maissa) ei perinteinen Välimeren ruokavalio kovin vahvasti näy arjessa. Toki täällä on runsaasti tarjolla vihanneksia, hedelmiä, kalaa ja muita mereneläviä. Paljon näyttäisi kuitenkin kuluvan myös punaista lihaa, jota alkuperäisessä Välimeren ruokavaliossa ei syödä kuin kerran tai pari kuukaudessa. Perinteisen täysjyväviljan sijaan nykyään syödään enemmän valkoista vehnää, mikä juontaa juurensa 50-luvulle. Tuolloin taloudellisesti alkoi mennä niin hyvin, että viljasadon jyvistä oli varaa jättää hyödyntämättä uloimmat kerrokset. Oliiviöljyä käytetään nykyäänkin runsaasti, niin hyvässä kuin pahassa: en ole kauhean vakuuttunut siitä, että uppopaistaminen oliiviöljyssä varsinaisesti hyödyttää ketään.

Suhtaudun siis jokseenkin kriittisesti Välimeren ruokavalion nykytilaan, mutta olen valmis uskomaan sen hyviin ja vanhoihin periaatteisiin. Välimeren ruokavalio tunnetaan maailmalla hyvin vihannesten, hedelmien ja oliiviöljyn osalta, mutta siitä voisi helposti ottaa mallia vielä muussakin: palkokasvien viikoittaisessa nauttimisessa. Perinteisessä Välimeren ruokavaliossa rautaa ja proteiineja sisältäviä palkokasveja neuvotaan syömään ainakin kolmesti viikossa. Olen kyllä tähänkin asti mutustanut linssejä ja papuja ihan kohtuullisesti, mutta uuden ihastukseni myötä palkokasvien syöntini on noussut lähes välimerelliselle tasolle. Olen nimittäin hullaantunut vihreisiin papuihin.

Vihreitä leikko- ja taitepapuja tulee nyt syötyä lähes viikoittain. Niitä on popsittu useasti kana- tai kalkkunafileen kanssa ja muutamia kertoja kasvispihvien lisukkeena. Niitä on myös wokattu ja heitetty frittataan. Joka kerta ne ovat maistuneet mielettömän hyviltä ja raikkailta. Vihreät pavut soveltuvat siis moneen ja ne ovat nopeita ja helppoja valmistaa. Kun niillä täyttää puolet lautasestaan, ei edes tarvitse valmistaa erikseen salaattia tai keitellä riisiä tai perunoita. Ja voin vannoa, että fiilis on vihreiden papujen syömisen jälkeen freesimpi ja hyvinvoivampi kuin ennen ateriaa.

Tässä on simppeli ohje vihreiden papujen keittämiseen. Pavut on tärkeää kypsentää hyvin ennen syömistä, jotta niihin ei jää myrkyllisiä lektiinejä.

Vihreät pavut 

n. 400 g papuja  (n. 200 g syöjää kohti, jos tarjolla ei ole muita lisukkeita)

oliiviöljyä

puolikkaan sitruunan mehu

suolaa

Huuhtele pavut ja napsi niistä kovat kannat pois. Halutessasi voi katkoa pavut pienemmiksi, noin kolmen sentin paloiksi.

Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää veteen suolaa ja sitruunamehua. Laita pavut veteen ja keitä kannen alla n. 10 minuuttia. Kaada vesi pois. Roiskuttele papujen päälle hiukan oliiviöljyä ja lisää myös hyppysellinen sormisuolaa.