Välimeren vihrein lisuke

Tällä viikolla uutisoitiin siitä, miten rajusti eri maiden ravitsemussuositukset ovat ristiriidassa keskenään. En vanno minkään yhden ruokavalion nimiin tai usko, että kulttuuriset ruokavaliot olisivat jotenkin toisensa poissulkevia. Sen sijaan napsin hyviä ja terveellisiä juttuja vähän sieltä ja täältä. Täyttä ja tervettä elämää voi varmasti elää noudatti sitten Itä- tai Välimeren ruokavaliota tai jotakin siltä väliltä. 

Täällä Espanjassa (tai kokemani mukaan muissakaan Välimeren maissa) ei perinteinen Välimeren ruokavalio kovin vahvasti näy arjessa. Toki täällä on runsaasti tarjolla vihanneksia, hedelmiä, kalaa ja muita mereneläviä. Paljon näyttäisi kuitenkin kuluvan myös punaista lihaa, jota alkuperäisessä Välimeren ruokavaliossa ei syödä kuin kerran tai pari kuukaudessa. Perinteisen täysjyväviljan sijaan nykyään syödään enemmän valkoista vehnää, mikä juontaa juurensa 50-luvulle. Tuolloin taloudellisesti alkoi mennä niin hyvin, että viljasadon jyvistä oli varaa jättää hyödyntämättä uloimmat kerrokset. Oliiviöljyä käytetään nykyäänkin runsaasti, niin hyvässä kuin pahassa: en ole kauhean vakuuttunut siitä, että uppopaistaminen oliiviöljyssä varsinaisesti hyödyttää ketään.

Suhtaudun siis jokseenkin kriittisesti Välimeren ruokavalion nykytilaan, mutta olen valmis uskomaan sen hyviin ja vanhoihin periaatteisiin. Välimeren ruokavalio tunnetaan maailmalla hyvin vihannesten, hedelmien ja oliiviöljyn osalta, mutta siitä voisi helposti ottaa mallia vielä muussakin: palkokasvien viikoittaisessa nauttimisessa. Perinteisessä Välimeren ruokavaliossa rautaa ja proteiineja sisältäviä palkokasveja neuvotaan syömään ainakin kolmesti viikossa. Olen kyllä tähänkin asti mutustanut linssejä ja papuja ihan kohtuullisesti, mutta uuden ihastukseni myötä palkokasvien syöntini on noussut lähes välimerelliselle tasolle. Olen nimittäin hullaantunut vihreisiin papuihin.

Vihreitä leikko- ja taitepapuja tulee nyt syötyä lähes viikoittain. Niitä on popsittu useasti kana- tai kalkkunafileen kanssa ja muutamia kertoja kasvispihvien lisukkeena. Niitä on myös wokattu ja heitetty frittataan. Joka kerta ne ovat maistuneet mielettömän hyviltä ja raikkailta. Vihreät pavut soveltuvat siis moneen ja ne ovat nopeita ja helppoja valmistaa. Kun niillä täyttää puolet lautasestaan, ei edes tarvitse valmistaa erikseen salaattia tai keitellä riisiä tai perunoita. Ja voin vannoa, että fiilis on vihreiden papujen syömisen jälkeen freesimpi ja hyvinvoivampi kuin ennen ateriaa.

Tässä on simppeli ohje vihreiden papujen keittämiseen. Pavut on tärkeää kypsentää hyvin ennen syömistä, jotta niihin ei jää myrkyllisiä lektiinejä.

Vihreät pavut 

n. 400 g papuja  (n. 200 g syöjää kohti, jos tarjolla ei ole muita lisukkeita)

oliiviöljyä

puolikkaan sitruunan mehu

suolaa

Huuhtele pavut ja napsi niistä kovat kannat pois. Halutessasi voi katkoa pavut pienemmiksi, noin kolmen sentin paloiksi.

Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää veteen suolaa ja sitruunamehua. Laita pavut veteen ja keitä kannen alla n. 10 minuuttia. Kaada vesi pois. Roiskuttele papujen päälle hiukan oliiviöljyä ja lisää myös hyppysellinen sormisuolaa.